Linnankosken alueella on ollut runsaasti erilaista toimintaa. 1700-luvulla Linnankosken itärannalla toimi kruunun veromylly, joka kuului Siitolan ja Ojalan kartanoille. Vuonna 1796 Linnankosken vieressä aloitti ensimmäinen Vuoksen vesivoimaa hyödyntänyt sahalaitos, joka lopetti toimintansa 1810-luvulla.
Vuosina 1900-1901 Linnankoskella toimi lyhyen aikaa Siitola Aktiebolagin rakennuttama puurakenteinen vesivoimalaitos ja karbiditehdas. Voimalaitos oli 107 metriä pitkä ja se sijaitsi Vuoksen länsirannalta viistosti kohti ylävirtaa. Turbiineja oli 18 ja generaattoreita kuusi. Linnankosken vanhentunut karbiditehdas purettiin vuonna 1928 Imatran koskien patoamissuunnitelman ja voimalaitossuunnitelmien alta. Linnankoskessa on veden alla säilynyt voimalaitoksen seinien alaosia, siipipadon perustaa, puisia kuiluja, kävelysilta, lankkulattiaa, turbiiniaukkoja sekä niiden sulkuluukkuja. Veden alla on säilynyt myös graniitista tehty ohivirtauskanava.
Linnankosken jäännöksissä on erityistä voimalan järeiden hirsirakenteiden säilyminen. Suomalaisen voimala-arkkitehtuurin rakennusaines on ollut laitoksen koosta riippumatta kautta aikojen tiili, teräsbetoni ja lohkottu kivi. Linnankoski rakennettiin kantavin rakentein ja koristeellisin yksityiskohdin puusta, mikä oli varsinkin suurvoimalalle poikkeuksellista. Rakennusaineen valintaan arvellaan vaikuttaneen hankkeen väliaikaisen luonteen, sillä omistustaustaltaan kansainvälisen yhtiön (alunperin karbiditehdashanke) tarkoitus oli rakentaa vastarannalle vielä tehokkaampi laitosyksikkö.
Kohteen sijaintitieto on arvioitu peruskartalta ja jäännöksiä voi olla veden alla koko joen leveydeltä.
Linnankosken vedenalaisia osia ovat tutkineet mm. imatralaiset sukeltajat, jotka ovat julkaisseet aiheesta kirjan: Asunmaa, Anneli; Lankinen, Kimmo; Partanen, Janne; Petenius, Matti ja Timonen, Jukka: Linnakosken voimalaitos. Sukellus menneisyyteen. Linnankosken voimalaitoksen vaiheet 1899-1928. Helsinki 2008. Lisätietoja myös: Vanhan voimalaitoksen uumenissa. Sukeltaja 1/2012. |