Tasaisella mäntykankankaalla on neljä hiilimiilun jäännöstä aivan vierekkäin.
Isoin miilunjäännös on aivan retkeilyreitin länsireunassa kiinni. Kehysvallin halkaisija on noin 14 metriä ja sen ulkokehällä on kuusi jalka-aukkoa eli ilmansäätöaukkoa, jotka ovat leveydeltään noin metrinja pituudeltaan noin kaksi metriä sekä syvyydeltään hieman alle metrin. Miilun kehysvallin korkeus on noin
0,7 metriä ja se on osin katkeileva. Kehysvallin leveys on noin metrin. Miilukummun sisäosa on tasainen kraateri.
Isoimman miilun länsipuolella on kolme pienempää miilun jäännöstä. Eteläpuolella lähimmän miilunpohjan halkaisija on noin kuusi metriä. Se erottuu kraaterimaisena ojanteen ympäröimänä kohoumana, jonka päällä kasvaa iso mänty, kuusia ja pari koivua. Tämän eteläpuolen vallissa on kiinni halkaisijaltaan noin 13 metrisen miilun jäännös, joka erottuu pyöreänä kumpuna. Sen korkeus on noin 0,5 metriä ja sitä ympäröi ojanne. Miilunpohjan päällä kasvaa parikymmentä isoa kuusta ja koivua. Pienimmän miilunpohjan luoteisreunassa on neljäs hiilimiilun jäännös, joka on muodoiltaan hieman epämääräinen kumpu. Sen halkaisija on noin 12 metriä ja korkeus noin metri. Kumpua ympäröi katkeileva ojanne sekä yksi kuoppa. Miilunpohjan päällä kasvaa parikymmentä isoa mäntyä ja kuusta sekä pienempiä koivuja.
Kyseessä on neljän pystymallisen hiilimiilun jäännökset. Alueella on ollut ruukkitoimintaa vuosina 1686- 1908, joten miilut ajoittunevat tuolle ajalle.
Luonti: 31.12.2010 Viimeisin muutos: 3.12.2014
Tutkimukset
Jouni Taivainen/Metsähallitus inventointi 2010
Huomautuksia: Salo Teijon alue
Kulttuuriperintökohteiden inventointi / KMO (00434) s. 52
Luonti: 31.12.2010
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.