Inventointi 2008: Kohde sijaitsee Ryynhuhta nimisen mäen melko kivisellä terassimaisella etelärinteellä ja tasanteella peruskarttaan merkityn tien etelä ja pohjoispuolella. Noin 50 x 150 metrin kokoiseen röykkiöalueeseen kuuluu 19 kaskiröykkiötä ja kaksi nauriskuoppaa. Korkeutensa puolesta alue on ainakin osittain ns. vedenhuuhtomatonta aluetta ja sijaitsee osin alueen ylimmän, noin 161 metrin korkeudessa olleen Baltian jääjärven rantaviivan yläpuolella. Alue on pientä taimikkoa ja näkyvyys alueella melko hyvä. Suuri osa röykkiöistä on pieniä ja melko heikosti erotettavia. Röykkiöt on kahta lukuun ottamatta kasattu maakiven päälle, niiden halkaisija vaihtelee 1-2 metrin ja korkeus 0,3-1,2 metrin välillä (maakivi laskettu mukaan korkeuteen). Naurishaudat sijaitsevat tien eteläpuolella alueen keskivaiheilla noin 1,5 metrin etäisyydellä toisistaan. Toinen naurishauta on lounais-koillissuuntainen, mitoiltaan 1,3 x 2,5 x 0,5 metriä (leveys x pituus x syvyys), toinen on
kaakko-luodesuuntainen, mitoiltaan 1,5 x 2,5 x 0,7 metriä. Kohde on hyvin säilynyt metsänhakkuusta huolimatta.
Vuoden 1874 metsätalouskarttaan on Vappulan lohkoon kuuluneelle Ryynhuhdan alueelle piirretty kohteen paikalle neliöitä, jotka merkitsevät kaskialoja. Tämä ilmenee inventoinnin yhteydessä Metsäntutkimuslaitoksen arkistoista löydetyistä kaskeamista koskevista vuokrasopimuksista, joita alueen kruununtorpparit ja osin muukin väestö on tehnyt Metsähallituksen kanssa. Kaskisopimukseen sisältyi, että viljansiementen joukkoon kylvettiin puunsiemeniä, esim. männynsiemeniä viimeisen kylvön yhteydessä, jonka jälkeen alue metsittyi. Alue oli ympäröitävä aidalla vielä kahdeksan vuoden ajan, jotta metsässä kulkeva karja ei sotkisi taimia (Evo-Vesijako 1880-1924 historiaa, sopimus nro 43, vaunu 20). Kohde on siinä mielessä harvinainen kaskialue, että siihen liittyy kirjallista lähdeaineistoa, jonka perusteella sen viimeinen käyttö voidaan ajoittaa. Aluetta on tietysti voitu hyödyntää kaskeamalla jo tätä ennen mahdollisesti pitkiäkin aikoja. |