Ennestään tuntematon jätinkirkko sekä kivikautinen asuinpaikka sekä kuoppia ja tervahauta, jotka löytyivät tarkastuksessa v. 2009 Ängeslevänjoen itäpuolella, lähellä Muhoksen rajaa sijaitsevalta Hautakankaalta.
Hautakangas on varsin loivapiirteinen ja reunoiltaan hiekkainen kivikkokangas. Kankaan reunoilla kasvaa mäntyä. Korkein kohta on hakattu parisenkymmentä vuotta sitten ja kasvaa nyt harvahkoa nuorta mäntyä ja koivua. Maaperää ei ole muokattu. Kankaan reunoilla, etenkin sen luoteisosassa on vankempaa männikköä. Kankaan korkeimmalla kohdalla on kookas kehävalli, jota voi kutsua jätinkirkoksi. Kehävallin itäpuoleinen rinne on muita jyrkempi. Jätinkirkon kaakkoispuolella on kaksi sammalen peittämää kuoppaa. Asuinpaikka sijaitsee jätinkirkon pohjoispuolella rinteen alaosassa vähäkivisessä hiekkamaassa. Kankaan luoteisosassa on varsin kookas tervahauta, joka aikoinaan on kankaalle antanut nimen. Haudan halkaisija on noin 17-18 metriä ja sen halssi on lounaaseen. Tervahaudan eteläpuolella sekä etenkin jätinkirkon koillispuolella kankaan alarinne on tuhoutunut hiekanotossa. Paikalla on useita vaihtelevanlaajuisia lapioaikaisia hiekanottokohtia, joiden syvyys on puolisen metriä tai hieman enemmän.
Jätinkirkolle mitattiin askelmitalla pohjois-eteläsuunnassa pituutta vallin ulkoreunasta ulkoreunaan noin 46–48 metriä ja sisämitaksi 43–45 metriä. Itä-länsisuunnassa kehän ulkoleveydeksi saatiin noin 38–40 metriä ja sisämitaksi noin 33–35 metriä. Uloin kehävalli vaihtelee sekä korkeudeltaan että leveydeltään. Heikoimmin valli erottuu länsilaidalla, missä sen korkeus on vähimmillään vain parisenkymmentä senttimetriä. Tälläkin kohtaa valli kuitenkin erottuu maastossa selvästi sitä seurattaessa, hieman kauempaa matalaa sammalen ja jäkälän peittämää vallia on hankalampi erottaa. Selvimmillään valli on kehän pohjoislaidalla, missä sen korkeus on runsaat puoli metriä. Eteläsivun valli ei juuri eroa tästä. Vallin leveys on noin 2–2,5 metriä. Leveimmillään se on kehän itäsivulla, jonka keskivaiheilla näyttäisi olevan ikään kuin pullistuma ulospäin. Itäosaltaankin vallin ulkoreuna rajautuu jokseenkin selvästi. Sen sijaan kehävallin sisäosan itäinen puolisko on varsin kivikkoinen. Kivikkoon on kuitenkin raivattu pieniä asumuspohjia muistuttavia raivioita, joista kivet on heitetty kaareviksi valleiksi raivioiden ympärille. Kehävallin koillisen osan sisäpuolella on peräkkäin neljä raiviota, joista eteläisin mainitun pullistuman kohdalla. Näillä sijoilla voisi hahmotella ainoaa aukkoa ulkoisessa kehävallissa. Kohdassa, missä pullistunut kehävalli kääntyy sisään, on ehkä sisärakenteiden selkein pieni kehävalli, jonka raivattu ala on noin 4 x 7 metriä. Sitä ympäröivä kivivalli on leveydeltään samaa luokkaa kuin ulkovallikin. |
takaisin
Koordinaatit
Tyrnävä, Hautakangas. Jätinkirkon, kuoppien, kivikautisen asuinpaikan ja tervahaudan tarkastus 2009; Tarkastus; 2009