Hutunniemessä havaittiin 37 pelkistä kivistä tehtyä pääasiassa pyöreähköä tai soikeaa kivikasaa, raivausröykkiöitä. Röykkiöt ovat kooltaan 1,5x1,5 - 4x5 m:n välillä. Alueella on myös kolme rakennuksen pohjaa: 1) suorakaiteenmuotoinen, kooltaan noin 6x5 m, maaperustukset, uuni halkaisijaltaan noin 2,5 m, rakennuksen luoteiskulmassa, löytöinä noensekaista maata, palanutta savea ja taottu rautanaula; 2) ei ollut havaittavissa perustuksia, uuni noin 2x2 m: laajuinen, noin 0,8 m:n korkuinen, kiven ja maan sekainen, kummussa yksi yli 0,5 m:n kokoinen maakivi, löytöinä nokimaata, palaneita kiviä ja palanutta savea; 3) perustuksia ei havaittavissa, noin 3x3 m:n laajuinen kiven ja maan sekainen kumpu, korkeus noin 0,8 m, kaakkoispuolella heikosti erottuva kuopanne, kooltaan noin 3x2 m, kuopanteesta löytönä noen sekaista maata ja kaksi vanhanaikaisen ikkunalasin kappaletta.
Vuoden 2020 inventoinnissa ei tehty uusia kohteen luonnetta tai laajuutta täsmentäviä havaintoja.
Niemen melko tasaista lakialuetta reunustaa ainakin pohjoisessa ja kaakossa, noin 152-153 m mpy korkeustasolla, suunnilleen luontaista törmää noudattava matala maavalli. Valli on kiven ja maansekainen, leveydeltään vaihteleva, keskimäärin runsaan metrin, leveimmillään kahden metrin luokkaa, vallin korkeus 20-30 cm. Länsiosassa valli rajautui talonpohjaan 1. Raivaus valli rajaa lakialueella noin 120x130 m:n alan ja sen sisäpuolelle tai aivan reunalle sijoittuvat talonpohjat 1 ja 2 sekä 14 raivausröykkiötä. Vallin luoteiskulmalle tehdystä koekuopasta löytyi kaksi liitupiipun varsikatkelmaa.
Alueen luoteisosassa, erillään tiheimmästä raivausröykkiöalueesta havaittiin mahdollinen naurishauta loivasti luoteeseen viettävässä rinteessä. Naurishauta on pitkänomainen kaivanto, pituudeltaan noin 3,5 m ja leveydeltään noin metrin, syvyys on noin 0,5 m.
Vanhojen karttojen mukaan paikalla on ollut Hiltula-niminen talo, joka on vielä merkitty 1800-luvun puolivälin pitäjän kartalle, mutta ei 1940 painettuun topografikarttaan. Talo mainitaan autiona vuonna 1730 (Björn 1991:615), jolloin sen perustamisen ja käytön voidaan olettaa ulottuvan 1600-luvun puolelle.
Hiltulan vanhin asukas oli vuosina 1683-85 Martti Huttunen. Sitä ennen on lähteissä 33 vuoden aukko. Martin poika Matti asui talossa sitten Isoonvihaan asti. Vuonna 1732 paikan otti Matti Seilonen, jonka leskeltä sen sai lukkari, papinpoika ja entinen tykistön fyyrvärkkäri Johan Lackman. Sitten taloa emännöi hänen leskensä Anna Margareta Salmelin. Pälkjärven lukkarin sisar, jonka ryssät raahasivat miehineen ja perheineen orjuuteen. Anna Margareta pääsi kaiketi pahasuisena vapaaksi ja kävi pelastamassa monta muutakin ilomantsilaista Venäjältä. Hänestä on artikkeli Kansallisbiografiassa. |