Kulttuuriympäristön palveluikkuna


	ARKEOLOGISET KOHTEET

	kiinteä muinaisjäännös
	mahdollinen muinaisjäännös
	muu kulttuuriperintökohde
	havaintokohde
	löytöpaikka
	luonnonmuodostuma
	poistettu kiinteä muinais- jäännös (ei rauhoitettu)
	muu kohde

	kunta



	vanha kunta


	maakunta


	tyyppi

	tyypin tarkenne


	ajoitus


	vedenalainen kohde


	kohdenimi


	kohdetunnus






	kohteet maakunnittain
	kohteet vastuumuseoittain
	kohteet ELY-keskuksittain


Jyväskylä
kiinteä muinaisjäännös
Halsvuoren hopeakaivos	1000022079

Tyyppi:	raaka-aineen hankintapaikat louhokset
Ajoitus:	historiallinen, 1700-luku

takaisin

Koordinaatit

Kuvaus

Halsvuoren länsireunalla sijaitseva 1700-luvun hopeakaivos. Paikalla on avolouhos, kooltaan n. 5 x 2m ja syvyydeltään (täyttyneen maan pintaan saakka) 4m. Avolouhoksen ulkopuolella on kaksi isoa 10 x 10m kokoista kaivosjätteen maa-aineskasaa.

Jussila ja Sepänmaa 2012: Paikalla on ollut lyhyen aikaa hopeakaivos 1700-luvulla. Jäljellä on halkaisijaltaan noin 10-metrinen, muutaman metrin korkuinen suppilomainen jätekivikasa kallion kupeessa. Pystysuoran kallion kupeeseen on louhittu kallioseinämän sisään johtava halkaisijaltaan n. 1 m:n tunneli. Tunneli ja kuoppa ovat suureksi osaksi veden täyttämiä.
Alla oleva teksti on lähteestä http://palokka.fi/?action=juttu&ID=507:
Eino Hintikan arkistot valaisevat asiaa geologisen tutkimuslaitoksen tutkijan Daniel Tilaksen selostuksen muodossa:
Halsvuoren malmiesiintymän löysi vuoden 1736 lokakuussa lautamies Jacob Eskelsson Kukonen. Hän arveli sen olevan hopeaa ja ilmoitti sen sellaisenaan vuonna 1737 maaherra Axel Gyllenstiernalle. Maaherra antoi puolestaan nimismies Gabriel Melartinin pitää siellä tarkastuksen ja katselmuksen.
Tutkimustuloksista käytiin kirjeenvaihtoa valtakunnan vuorikollegion kanssa Tukholmassa ja sinne lähetettiin myös kivinäytteitä. Päivämäärällä 3.2.1738 varustetun vastauksen mukaan malmi sisälsi arsenikkikiisua, joka tekee sen käytön ”sopimattomaksi mihinkään käyttöön”.
Hopean suhteen näytteet olivat kuitenkin toiveita herättäviä. 45g hopeaa tonnia kohti oli rikkaampi määrä kuin esimerkiksi Outokummun kuparikaivoksessa, jossa vastaava määrä oli vain 12 g. Arkistoista ei kuitenkaan ole löytynyt mainintoja kaivoksen myöhemmän vaiheen toiminnasta.
Vuonna 1956 E. J. Valovirta ehdotti kuitenkin kirjoituksessaan ”Hopeakaivosta etsimässä Jyväskylän pitäjän alueella” seuraavasti:
- Tuntuu siltä kuin Halsvuoren vanha hopeakaivos ansaitsisi tulla vedetyksi päivänvaloon ja tutkituksi uusin, nykyaikaisin menetelmin. Lähellä maantietä ja asemaa (Vihtavuori) sijaitsevana eivät kuljetuskustannuksetkaan tulisi sen uutta mahdollista toimintaa vaikeuttamaan.
… Kaivokset mainittiin ensimmäistä kertaa kirjallisuudessa: teos on A. Nordenskiöldin vuonna 1855 kirjoittama De i Finland funna mineralier.

Luonti: 17.5.2013 Viimeisin muutos: 14.12.2017

Tutkimukset

näytä/piilota linkit muihin aineistoihin

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

kopioi linkki tälle sivulle:

kysy tai anna palautetta tämän kohteen tiedoista

Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

ARKEOLOGISET KOHTEET

Halsvuoren hopeakaivos