Punkaharjun Harjutien itäpuolella Kivisillasta pohjoiseen olevassa niemessä tien itäpuolella, noin 5 m rannasta ja 5 m tien reunasta (N 6852121 E 622551) mahdollinen rakennuksenpohja. Rinteeseen leikattu kuoppa noin 10 x 8 m, suurin syvyys ylärinteen puolella 0,8 m; alarinteen puolella rakenne muodostaa 0,6 m korkean pengerryksen. Reunoilla erottuu epämääräistä mahdollista vallia.
Edellisestä noin 80 m pohjoiseen, aivan tien vieressä itäpuolella, noin 14 m pituinen maavalli. Puolustusvallin eteläpää on kohdassa N 6852190 E 622513 ja pohjoispää kohdassa N 6852201 E 622511. Sen leveys juuresta on 5–6 m, korkeus sisäpuolelta noin metrin ja ulkopuolelta (rannan puolelta) 1,5–2 m. Vallin päällä on kaksi syvennystä, ampuma-aukkoa, joiden suurin leveys on 1,5–2 m ja syvyys 0,5 m.
Mahdollisia maanottokuoppia on heti vallin pohjoispään pohjoispuolella (N 6852206 E 622508, rinteen suuntainen kaivanto), tästä noin 45 m pohjoiseen kaksi kuoppaa (N 6852250 E 622491, koko noin 3,5 x 6 m, reunat jyrkät, ei vallia; toinen kuoppa 2 x 1 x 0,5 m) ja näistä noin 10 lounaaseen tien vieressä (N 6852238 E 622486, kaksi epämuotoista kaivantoa, joiden halkaisija 2 m ja syvyys 0,5 m).
Edellisistä 75 m luoteeseen, tien ja rannan välissä, (N 6852309 E 622452) rinteen suuntainen maahan kaivettu (kulku-?)ura, jonka leveys on noin 4 m ja syvyys 0,5 m. Ei selvää vallia. Ylärinteen puoleisessa päässä jyrkkään rinteeseen leikattu halkaisijaltaan 3 m kuoppa, jonka reunat eivät vielä täysin sammaloituneet. Kyse lienee resentistä maanotosta, joskin ura voi olla kuoppaa vanhempi.
Aspelinin (1900) mainitseman, tien itäpuolella sijaitsevan, pitkän ”hietavallin” pohjoispää on kohdassa N 6852349 E 622409 ja eteläpää N 6852260 E 622462 eli vallin kokonaispituus on noin sata metriä. Kohdassa N 6852307 E 622433 on noin neliömetrin laajuinen syvennys, joka voi olla Pelkosen (1902) mainitsema kanuunansija tai jonkin puolustustarkoituksiin liittymättömän resentin kaivelun jälki. Vallin leveys on 2–3 m, korkeus tien puolella 0,5–1 m ja laki tasainen. Maa-aines on hyvin kivistä. Tien puolella vallin vieressä on noin 10 m levyinen tasanne ja järven puolella on 10 m korkea jyrkkä luontainen rinne. Valli erottuu hyvin Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineisoista tehdyissä vinovalovarjosteissa. Valli kulkee harjun suuntaisena sen korkeimmalla kohdalla. Maastotarkastuksen perusteella koko valli on todennäköisesti luonnonmuodostuma. Sitä ei ole merkitty mihinkään tunnettuun varustuksia kuvaavaan aikalaiskarttaan. Se on täsmälleen harjun suuntainen, joten se on voinut syntyä jääkauden loppuvaiheessa samassa yhteydessä kuin koko harju. Muodostuman läheisyydessä ei ole havaittavissa niin isoja maanottokuoppia, että niistä olisi voitu saada valliin tarvittava huomattavan suuri maamäärä.
Edellä kuvatuista rakenteista on 2021 inventoinnissa tulkittu muinaisjäännöksiksi kohdan N 6852121 E 622551 kaivanto sekä siitä noin 80 m pohjoiseen oleva noin 14 m pitkä valli, jossa erottuu kaksi ampuma-aukkoa. |