Partalansaaressa Karjulanmäen kylän lounaisreunalla, korkealla mäellä Rantomäen talon pihapiirissä metsän laidassa on kaksi suurta laakeaa kiveä, jotka perimätiedon mukaan ovat olleet uhrikiviä. Kivien vieressä on suuren koivun kanto. Rantoniemen isännän mukaan koivua nimitettiin uhrikoivuksi.
Kivet ovat 22,6 m länteen tilan päärakennuksesta ja 10,8 m lounaaseen aitasta, talon pihapiirissä. Paikalla on myös pienempiä kiviä, jotka talon isäntä kertoi siirtäneensä siihen. Pohjoisempi kivistä on halkaisijaltaan 2 m ja eteläisempi kivi 2,4 m. Kivien vieressä kasvaa kataja ja paikalla on myös suuren koivun kanto.
Kohde mainitaan Aaro Nuutisen kirjassa "Saimaa: Kesäkierros Euroopan ihanimmalla järvellä" (s. 117-118) vuodelta 1936, jossa kuvaillaan uhrikoivua ja sen juurella olevia laakeita kiviä. Kirjan mukaan läheisten talojen ihmiset olivat vieneet kiville Mikkelinpäivänä ja kekrinä juhlaruokia vielä 1900-luvun alussa.
Uhripuu on mainittu Savonmaa-lehdessä 2.10.1934: ”Rauhoitettu uhripuu Sulkavalla. Sulkavan Karjulanmäen kylän länsireunalla huoneitten perässä on vielä mahtavan suuri koivu, joka on ollut uhripuuna. Mikon- ja kekriaattona vietiin uhriksi puun juurelle vähän kaikista taloista löytyvistä juhlaruuista, joita sitten mikotarten ja kekritärten luultiin käyvän syömässä. Paha seurasi, jos näitä puita hakkasi. Joenpään Tuomas Partanen voi kertoa vielä tämän uhripuun tarinoita. Tällainen harvinaisuus olisi rauhoitettava.”
Luonti: 18.11.2014 Viimeisin muutos: 20.11.2014
Tutkimukset
Wesa Perttola, Markus Kankkunen, Ilkka Pylkkö, Liisa Kunnas, Tarja Knuutinen inventointi 2006
Huomautuksia: Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen inventointikurssin harjoitustyö, paikalla käyty 10.5.2006
Luonti: 18.11.2014
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.