Uskelan vanha kirkkoherranpappilan paikka, joka autioitui 1770-luvulla rakennusten osin tuhouduttua maanvyörymässä. Kohde sijaitsee Uskelan vanhan emäkirkonpaikan pohjoispuolella, nykyään viljelyssä olevalla peltoalueella. Tutkitulta alueelta paikannettiin peltomullan alta kaksi tiilirakenteen jäännöstä, jotka todennäköisesti liittyvät asuinrakennuksen tulisijoihin ja savuhormeihin. Jäännöksiä indikoivat myös runsaampi tiilimateriaali niiden ympärillä, pellon pinnalla. Jos havaittu runsaslöytöisin alue on entisen pappilan miespihaa, voidaan rakennuskuvausten perusteella yhdistää tiilirakennejäännökset pihan pohjoisreunalla sijainneeseen viimeiseen päärakennukseen. Miespihan sijaintia tällä kohdalla puoltaisi myös selvästi sekä maastossa että korkeuskäyrissä näkyvät maanvyörymän jäljet, jotka lähteiden mukaan tuhosivat juuri miespihan itäisen sivun rakennuksia. Karjapiha sijaitsi miespihan pohjoispuolella. Tähän liittyviä rakenteita ei havaittu, ja alue on muutoinkin vaaleampaa ja vähälöytöisempää. Miespihan ja kirkon väliin on jäänyt pappilan puutarha, joka näyttäisi nykyään täysin tuhoutuneen jäätyään uuden pysäköintialueen alle, joka on rakennettu kuorimalla vanha maa pois.
Historiallisen ajan löytömateriaali on peltopoiminta-aineistoksi erittäin runsasta ja monipuolista. Se ajoittuu keskiajan lopulta 1900-luvulle painottuen kuitenkin 1600- ja 1700-lukuihin. Tiilen, palaneen saven, naulojen, punasavikeramiikan, liitupiipun osien sekä astia- ja ikkunalasin lisäksi löytöihin kuuluu muun muassa viisi 1600-luvun ruotsalaista kolikkoa, kaksi kirjanhelaa, plombi, helmiä, Siegburgin ja Westerwaldin kivisavikeramiikkaa, harmaasavikeramiikkaa sekä remmarin ns. vadelmanyppy.
Pellon eteläreunasta löytyi myös myöhäisrautakautiseen kohteeseen viittaavia löytöjä: hevosenkengän muotoinen solki, lenkin katkelma sekä käsintehdyn keramiikan pala. Ne voivat liittyä 1900-luvun alkupuolella todettuihin kirkon vierustan ruumiskalmistolöytöihin. |