Rakennuksenjäännös 24 m itään rakennuksenjäännöksestä 134389 loivasti itään las-kevalla kalliopinnalla. Särmikkäistä lohkareista ladottu rapattu sokkeli, jonka muu-raussaumat ovat kohollaan. Pituus 12.2 m (W-E), leveys 10.7 m, korkeus 0.3-0.9 m. E-seinän sisäpuolella on kumpu, jossa on tiiltä ja laastia, todennäköisesti uunin jään-nös. NW-kulmassa on suurempi ja peittyneempi kumpu, sekin todennäköisesti tulisijan jäännös. Sokkeli on tullut hiukan ulos seinästä, ja siihen on muurattu olake valuttamaan sadevesi pois (valok. 3907). Rakennuksen NE-, NW- ja SW-kulmien ulkopuolella on kallioon poratut jykevät takorautasilmukat, joiden linjat osoittavat raken-nuksen keskipisteeseen. NW-puolen silmukassa on vielä jäljellä 13 mm:n paksuinen silmukaksi pleissatun teräsvaijerin jäännös. Vaijeri näyttää katkaistulta. SE:n puoleiset silmukat eivät osoita yhtä tarkasti rakennuksen keskipisteeseen. SW:n puoleisista silmukoista on vain rakennusta lähempänä oleva näkyvissä, kauempana oleva lienee sammaleen alla näkymättömissä. Rakennuksenjäännöksen päällä ja ulkopuolella on jäännöksiä 195 cm pitkistä rautasängyistä, jotka on koottu rautavanteista ja L-kisko-sta niittaamalla – ne lienevät sotilassänkyjen jäännöksiä. Sängyt ovat silmiinpistävän vääntyneitä, eivätkä niitit ole antaneet periksi vääntelystä huolimatta. Tämä viittaa siihen, että sängyt ovat olleet punahehkuisia vääntyessään, toisin sanoen tulipaloon.
Kyseessä on venäläisen lennätinaseman radiomastorakennuksen (1915-1918) jäännös ja radiomaston neljän tukivaijerin kiinnityskohdat. Tulipalon jäljet tukevat tietoja, että lennätinaseman henkilökunta poltti aseman ennen pakenemistaan keväällä 1918. Ks. Siren 1995: 21; Cederlöf 1986: 97
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.