Sulkavanjärvestä Kotajärveen laskevassa Isokoskessa, Salmenkyläntien länsipuolella, sijaitsee myllytoiminnan jälkiä kosken molemmilla rannoilla sekä itse kosken uomassa. Paikalla on opastaulu, jossa kerrotaan myllytoiminnasta. Isokosken mylly on merkitty vuoden 1635 myllyluetteloon. Paikalla on havaittavissa myllytoiminnan jälkiä noin 120 metrin matkalta, alkaen Isokosken ylittävän Salmenkyläntien länsipuolelta. Koskessa olevista kahdesta saaresta ja mantereen molemmin puolin on havaittavissa sekä kivistä että betonia rakennusten jäänteitä. Myös kosken rantoja on paikoin muokattu.
Sillasta parikymmentä metriä itään, kosken molemmilla rannoilla on kivestä ladotun padon jäänteitä (N 7035484 E 483820). Sillan eteläpuolella, maantien länsi- ja tilustien koillispuolella olevalla koivua kasvavalla nurmialueella on kaksi lähes maantasaista, mutta selvästi erottuvaa rakennuksen perustusta:
- N 7035442 E 483786, lähes maantasainen, nurmen peittämä rakennusperusta, reunat lohkokiviä, mitta 4 x 7 m
- N 7035459 E 483777, lohkokivistä tehdyn rakennuksen (4 x 5 m) jäänteet, päälle raivattu kiviä. Kohta pusikoitunut.
Joen pohjoisrannalla, autopaikan ja joen välisen aidan kupeessa todettiin kallioon hakattu (oletettavasti vuosiluku) 1798. Ei ole kuitenkaan takeita siitä, että hakkaus olisi tehty tuolloin.
Suuri osa Isokoskessa sijainneiden myllyjen ja niihin liittyvien rakennuksien jäänteistä on todennäköisesti 1900-luvulta. On silti täysin mahdollista, että kosken partaalla ja ns. myllysaarissa olisi säilyneitä osia jopa 1600-luvulta.
Kiuruveden ja Pielaveden välinen kunnanraja kulkee koskea pitkin. |