Peruskartalle merkitty tervahauta sekä siihen liittyvä tervapirtin paikka. Tervahauta on ns. tuplahauta, jonka läpimitta ulompi valli mukaan luettuna on noin 20 m, kuopan halkaisija 8 m sekä syvyys 1,6 m. Juoksutuskanavan pituus on 5 m ja syvyys 2,1 m ja se suuntautuu lounaaseen. Haudan päällä on eri-ikäisiä lehtipuita.
Tervahaudan ympäristö oli vuonna 2014 avohakattuna ja äestettynä. Tervahaudasta noin 25 m länsilounaaseen havaittiin inventoinnissa äestyksen melko pahoin vaurioittama tervapirtin kiukaan jäännös (ks. alakohde).
Alueen maaperä on hiekkaa ja lähistöllä on myös kaksi hiekanottopaikkaa.
2022: Useita tervahaudan kuopassa kasvaneita puita on kaatunut juurineen. Juurakot vaikeuttavat tervahaudan kuopan hahmottamista. Koko tervahauta on maastossa silmämääräisesti arvioiden niin paljon koholla ympäristöstään, että se on ilmeisesti kaivettu luontaisen kumpareen laelle. Ehjää kumpareen rinnettä näyttää olevan jäljellä tervahaudan pohjois- ja luoteisreunalla, missä maan pinta laskee tervahaudan reunalta loivana rinteenä.
Tervapirtin kiukaan tienoilla, tervahaudasta noin 25 m länsilounaaseen, havaittiin joitakin palaneen näköisiä kiviä, mutta kiukaanjäännöstä ei voitu hahmottaa.
Tervahaudan länsipuolella olevan hiekkakuopan pohjoispuolella havaittiin asuinpaikkaan viittaavia löytöjä (ks. alakohde). Ajouraa ei ole paikalla rakennettu tieksi, mutta on mahdollista, että sen pinnalle on tuotu hiekkaa tai sitä on joutunut paikalle hiekan kaivamisen yhteydessä viereisestä hiekkakuopasta. Löytökohdan eteläpuoleisen hiekkakuopan seinämästä löytyi yksi pala palanutta luuta. Löytökohdan lähelle kaivetuista koekuopista yhdestä löydettiin palanutta luuta niin siirretystä pintamaasta kuin ehjästä vanhasta huuhtoutumiskerroksesta. Myös tervapirtin kiukaassa esiintyy palanutta luuta.
Todennäköisesti paikalla on tervahaudan lisäksi esihistoriallinen asuinpaikka. Maaperältään ja topografialtaan paikka on sellaiseksi sopiva. Palaneen luun löytökohta on lähes tasaisella, hyvin loivasti länteen laskevalla maalla. Lännessä rinne alkaa laskea lounaaseen n. 20 m päässä, hiekkakuopan luoteiskulman kohdalla. Etelässä, hiekkakuopan itäreunalla, lasku etelän suuntaan alkaa 10–15 m päässä. Ranta on voinut olla niillä tienoin, kun paikalla on asuttu. Myös kiukaan ilmoitettu paikka on asuinpaikaksi sopivaa maastoa, tosin hieman alempana kuin luulöytöpaikka. Kiukaaseen viittaavat havainnot eivät ole kovin selviä, ja palaneet kivet ja hiili saattavat olla jäännöksiä esihistorialliseen asutukseen liittyneestä kuoppaliedestä, joka on rikkoutunut äestyksessä.
Asuinpaikaksi sopiva alue luulöytökohdan ympäristössä on pienialainen. Muinaisjäännöksen rajausta on laajennettu hiekkakuopan pohjoispuolelle siten, että se sisältää maaperältään asuinpaikaksi sopivan ehjän alueen hiekkakuopan pohjoisreunan, luoteessa olevan ojan ja koillisessa olevan Hevosharjun metsätien välissä.
Mikäli paikalla on ollut rantasidonnainen asuinpaikka, se ajoittuu mesoliittiselle ajalle. |