Kevon retkeilyreitin läheisyydestä, Kamahpelvárrin luoteispuolelta, hiekkamaasta tuulieroosion paljaaksi kuluttamasta kohdasta, löydettiin kolme piikivi-iskosta. Iskosten löytöpaikkojen välisellä noin viiden metrin matkalla tavattiin myös kuusi palaneen kiven kappaletta, jotka vaikuttavat olevan peräisin yhdestä kivestä, jonka
halkaisija on ollut noin 12 cm. Muita merkkejä ihmisaktiviteetista ei havaittu, vaikka kyseistä maapaljastumaa ja lähialuettakin muutamien kymmenien metrien säteellä havainnoitiin tarkoin.
Jotta olisi selvinnyt, liittyvätkö paikalta löydetyt iskokset kiinteään muinaisjäännökseen, kaivettiin kahden iskoksen löytöpaikalle maapaljastumaan melko laaja koekuoppa, joka oli pohjois-eteläsuuntainen ja kooltaan noin 1,5 m x 1,0 m. Koekuopan sekoittuneesta löyhästä pintakerroksesta, jonka paksuus oli noin 10 cm, löydettiin yksi iskos lisää. Pintakerroksen alla maa oli selvästi tiiviimpää. Kuopan lounaisnurkassa todettiin pintakerroksen alla tummaa, osin nokista maata, joka jatkui noin 25 cm syvyydelle saakka. ilmiö ylettyi noin 30 cm etäisyydelle koekuopan kulmasta ja se jatkuu koekuopasta lounaaseen päin. ilmiön syntytapa ei selvinnyt, kuten ei myöskään se, onko ilmiöllä mitään yhteyttä paikalta löydettyihin piikivi-iskoksiin. Ei ole poissuljettavissa, että kyseinen ilmiö voisi olla myös
luonnollisten prosessien aiheuttama. Mitään löytöjä ei sekoittuneen pintamaakerroksen alta tavattu.
Kaikki neljä kohteen alueelta löydettyä piikivi-iskosta kerättiin talteen. |
takaisin
Koordinaatit
Kevo ja Paistunturi, Inventointi 2011 Pirjo Rautianen, Sami Viljanmaa