Paikalla on kolme rakennuksen rauniota, joista kahdessa on lohkareista ladotun nurkkakiukaan jäännös. Kiukaallisten rakennusten koko on noin 5 x 5 m, ja niiden matalat seinät on ladottu lohkareista. Puuosia ei ole säilynyt. Kiukaattoman rakennuksen raunio on muuten samanlainen, mutta kooltaan vain noin 4 x 4 m. Tervahautaa lähin rakennusjäännös on ns. maasaunan jäännös, mäentörmään kaivettu tilapäisasumus; eteläisin raunio on vanha kesätupa. Raunioiden pohjoispuolella on tervahauta, halkaisijaltaan noin 20 m, vallin korkeus noin 2 m. Tervahaudan halssi lounaispuolella, pituudeltaan noin 5 m. Halssin seinämät on kylmämuurattu lohkareista. Paikalla on myös tasapintaiseen maakiveen kaiverrettu aurinkokello. Aurinkokello muodostuu kahdesta sisäkkäisestä kehänmuotoisesta urasta, joiden sisässä on 24 säteittäistä uraa. Kehien väliin on kaiverrettu roomalaisin numeroin päiväsajan kellonajat. Kellon keskellä on rautaisen viisarin tynkä. Välittömästi kohteen länsipuolella on v. 2012 kaadettu hakkuualue aurausojineen.
Paikallisen informantin kertoman mukaan alueella on pidetty lehmiä metsälaitumella vielä 1900-luvun alkupuolella, jolloin aurinkokelloa on hyödynnetty lypsyajan ja kotiinlähdön ajan määrittämiseen. Toisen informantin mukaan alueeseen liittyy perimätietoa isonvihan aikaisesta piilopirtistä (ks. myös kohde Lappajärvi Tuurlanti).
Asko Vilkuna mainitsee Tervaskankaalla sijainneen neljän lappajärveläisen talon kesätuvan ja -navetat tutkielmassaan "Karjan kesäsuojista ja laiduntamisesta Pohjanmaalla" (Kansatieteellinen arkisto 15:1, s. 43-46). Vilkuna kirjoittaa:
"Tervaskankaan kohdalla Kirsinpäkki-niminen puro halkoo heinäistä nevaa, ja siitä maa alkaa jyrkästi kohota kankaaksi, jolla luonnonlähteen vieressä on Tervaskankaan kesätupa (kuva 26). Kesällä 1960 entisestä karjamajaelämästä muistuttivat vain metsätyömiesten käyttämä entinen kesätupa, maitokellari, kiveen hakattu aurinkokello, hiljalleen luonnonvaraiseksi muuttuva pelto sekä rauniot ja nokkoset. Pelto oli aikoinaan raivattu perunan ja kauran viljelemiseksi karjalle ja sen hoitajille, ja siihen pellon omistaja levitti majanavetasta kertyneen lannan. Muut joutuivat ajamaan lannan puolentoista kilometrin päähän Lätinkydölle. Kankaalla oli ollut neljä kesänavettaa, nimittäin Erkinjukan (Kivioja), Antinmatin (Kivioja), Yli-Korrin ja Antinerkin (Ollila). Paria parasta lypsylehmää lukuun ottamatta talojen karjat vietiin Tervaskankaaseen heti keväällä, minkä lisäksi mukaan otettiin mäkitupalaisten karjaa. Heinänteon jälkeen karja vietiin 18 km:n päähän Repulin kytötuville. 1930-luvun puolivälissä lopettivat muut paitsi ollilalaiset karjan pitämisen Tervaskankaassa; näillä oli siellä karjaa viimeisen kerran vuonna 1939. Karjanhoitajat - nuoret emännät - asuivat samassa tuvassa. He vierailivat usein Kirsinpäkillä ja sieltä tultiin vielä useammin kylään Tervaskankaaseen, koska siellä oli sauna ja erinomainen lähde. Kuten paikan nimestäkin ilmenee, siellä on aikoinaan harjoitettu tervanpolttoa." |
takaisin
Koordinaatit