Kohde sijaitsee Sotkajärven ja Juurakkojärven Joutilaslahden välisen niemen länsireunalla. Niemen läntiset ranta-alueet ovat melko tasaisia, ja kohteen lähiympäristön muodostaa loivasti luoteeseen ja länteen päin viettävä rantaterassi, jonka pituus pohjois-eteläsuuntaisesti on noin kuusikymmentä metriä ja leveys noin kaksikymmentä metriä.
Sotkajärven ja Juurakkojärven välisen niemen länsireunan sortuvassa hiekkaisessa rantatörmässä, noin kaksi metriä järven pintaa ylempänä, havaittiin kaksi palaneiden luiden keskittymää. Luiden kappaleiden todettiin paljastuvan esille noin viiden senttimetrin paksuisen huuhtoutumiskerroksen alta. Kohdassa P 7627635 / I 468039 sijaitsi noin neljäkymmentä luunkappaletta halkaisijaltaan kaksimetrisellä alueella ja noin kahdeksan metriä pohjoisempana kymmenen luunkappaletta noin neliömetrin alalla. Eteläisemmän luukeskittymän alueelta poimittiin palanutta luuta talteen 24 kappaletta. Luut vaikuttavat olevan peräisin kookkaasta tai keskikokoisesta nisäkkäästä. Luukeskittymistä noin kolmekymmentä metriä kaakkoon päin, muutamia metrejä ylempänä, havaittiin mönkijäuran rikkomassa maanpinnassa kaksi kvartsi-iskosta. Kookkaampi kvartsi-iskos sijaitsi kohdassa N 7627612 / I 468059 ja pienempi iskos tästä noin kolme metriä koilliseen päin. Iskokset jätettiin paikoilleen ja löytökeskittymien ympäristöä ei koekuopitettu.
Kohde vaikuttaa olevan luonteeltaan pesäkkeinen. Löytöjen levinneisyyden ja alueen maastonmuotojen perusteella kohteen pesäkkeet rajautuvat todennäköisesti Sotkajärven rantaa kohti loivasti viettävälle rantaterassille, jonka pituus pohjois-eteläsuuntaisesti on noin kuusikymmentä metriä, ja joka yltää noin kahdenkymmenen metrin etäisyydelle järven rannasta.
Kyseessä on kivikautinen tai varhaismetallikautinen asuinpaikka. Mahdollisesti paikalla on asuttu moniperiodisesti, ja alueelta paikallistetut löytöpesäkkeet voivat olla keskenään eri-ikäisiä. Rantatörmän sortumisen myötä asuinpaikan kulttuurikerrosta tuhoutuu hiljalleen, mutta kokonaisuudessaan kohteen säilyminen ei vaikuta olevan vakavasti uhattuna.
Luonti: 9.1.2020
Tutkimukset
Sami Viljanmaa ei määritelty 2013
Löydöt: KM 39691 Palanutta luuta
Huomautuksia: Metsähallitus, Lapin luontopalvelut. Kulttuuriperintökohteiden inventointi 2013 Lemmenjoen kansallispuisto.
Luonti: 9.1.2020
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.