Kohde sijaitsee Vähä-Äiniön historiallisella kylätontilla ja muodostuu kahdesta alueesta etelään ja itään laskevalla rinteellä.
Metallinilmaisinharrastajat löysivät kesällä 2020 alueelta rautakautisia esineitä ja viitteitä rautakautisesta kalmistosta. KM 43128:1, KM 43129:1-3, KM 43130:1-2.
Tarkastus 2020. Alue tarkastettiin syksyllä 2020: pintahavainnointi, kairaus, koekuopitus ja metallinilmaisintutkimus. Kyseessä vaikuttaisi olevan kalmisto, jonka eteläinen osa rajautuu kivikkoiseen, loivahkoon rinteeseen kartanon päärakennuksen piha-alueen reunan ja vanhan, edelleen selkeästi erottuvan rantavallin väliselle alueelle, kartanon etelä- ja itäpuolella. Pohjoinen osa sijaitsee samalla loivahkolla rinteellä, Vanhankartanontien ja varastorakennuksen välisellä nurmettuneella alueella, noin 140 metriä koilliseen kartanosta.
Pohjoinen osa. Suurehkon maakiven eteläpuolelta, linturiipuksen räpylän löytöpaikalla havaittiin kiveystä ja hyvin tummaa, noen ja hiilen sekaista maa-ainesta sekä muutama hyvin pieni, epäselvä palanen palanutta luuta. Tumma noensekainen maa-aines vaikuttaa jatkuvan itään viereisen varastorakennuksen pohjoispuolelle muutaman kymmenen metrin pituudelta ja löytöpaikasta etelään ainakin kymmenisen metriä.
Eteläinen alue. Koekuopasta havaittiin kiveys ja nokeentunutta maata. Löytöjen lisäksi kirkkaita, pronssi/rautaesineisiin viittaavia metallinilmaisen signaaleja saatiin alueelta useita.
Rajaukset ovat suuntaa-antavia ja perustuvat metallinilmaisin signaaleihin, löytöihin, kairaukseen, koekuoppiin ja topografiaan. On mahdollista, että kyseessä on yhtenäinen kalmistoalue. Tarkempi aluerajaus ja kohteen luonteen selvittäminen edellyttävät perusteellisempia arkeologisia tutkimuksia kuin mitä löytöpaikkatarkastuksessa on mahdollista suorittaa. |