Kokon eli Kokkokankaan uudistalon merkintä maakirjassa vuonna 1784 (Järviseudun historia 1, s. 599). Talo on merkitty 1800-luvun puolivälissä laaditulle pitäjänkartalle. Tilan rakennukset on merkitty myös vanhoille peruskartoille, vielä vuoden 1986 kartalle on merkitty kolme rakennusta. Alueella on säilynyt eri asteisesti asutus- ja viljelyyn liittyviä rakenteita metsätien molemmilla puolilla. Tien pohjoispuolella on romahtaneen hirsisen asuinrakennuksen jäännökset (rakenne 1), jonka hirsikertoja on säilynyt pystyssä katonrajaan saakka, katto on romahtanut, sisällä on ison uunin jäännös ja runsaasti tiiltä. Lisäksi tien pohjoispuolella on mm. n. 7 x 5 metrin kokoinen tulisijallinen rakennuksen perustus (rakenne 9), kivikeskittymä (rakenne 8), jossa esiintyy palaneita kiviä, n. 50 m pitkä kiviaita (rakenne 2), nykyisellä rajalla vanha rajamerkki (rakenne 7), osa lyhyempää kiviaitaa (rakenne 10) ja sen eteläpuolella rakennuksen perustusta (rakenne 6).
Pitkän kiviaidan päälle (rakenne 2) on lisätty koneellisesti kiviä ihan viime aikoina. Tien eteläpuolella on romahtaneet navetan ja ladon jäännökset sekä pyöreä peltoröykkiö. Tien eteläpuolella on runsaasti eri kokoisia maantotossa syntyneitä kuoppia.
Asko Vilkunan mukaan (ks. Lisätiedot -välilehti) paikalla on pidetty Lappajärven Ollilan talojen kesätupaa eli karjamajaa vielä 1900-luvun alkupuolella. Kokkokangas on jäänyt vakituisesta asutuksesta 1800-luvun nälkävuosien aikaan.
Huomautuksia: Lappajärvi, Ison Saapasnevan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi 2018.
Luonti: 11.12.2020 Viimeisin muutos: 19.1.2021
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.