Pieni-Horkka sijaitsee Linnansaaren kansallispuistossa, Haukiveden ja Äimisveden välissä. Suuri-Horkka on heti Pieni-Horkan länsipuolella, saarilla on maayhteys kosteikon kautta. Pieni-Horkka on topografialtaan melko tasainen ja puusto on sekametsää. Nykyiset rakennukset ovat edelleen tilapäiskäytössä, mutta osin huonokuntoisia. Saaressa on asuinrakennus, ulkorakennus, rantasauna, ilmeisesti vanha riihi, josta on tehty sauna ja uusittu maakellari. Lisäksi 30 metriä asuinrakennuksesta länteen on osin romahtanut hirsinen torppa ja sen vieressä lautarakenteinen ulkorakennus. Torpan jäännökset edustavat ilmeisesti saaren vanhinta asutusvaihetta, joka ajoittuu ehkä 1800-luvulle. Rakennukset keskittyvät pohjoisosaan, saaren korkeimmalle kohdalle.
Maankäyttöä saaressa on ollut kuitenkin jo viimeistään 1800-luvun alussa, sillä vuoden 1811 Suuri-Horkkaa esittävässä isojakokartassa Pieni-Horkan länsipäähän on merkitty peltoalue, torppaa ei siellä vielä ole. Saaren nimenä on Huhtasaari, joka jo osaltaan kertoo, että saarta on käytetty kaskenpolttoon, kuten tietysti monia muitakin saaria nykyisessä kansallispuistossa. Saaressa on kymmenittäin raivausröykkiöitä ja useita kiviaitoja, osa liittyy todennäköisesti kaskiviljelyyn ja osa myöhempään peltoviljelyyn. Suurin raivausröykkiö on lähellä länsiosassa olevan pienen lahdelman rantaa, tälle kohtaa on merkitty peltoa jo em. isojakokartassa. Lisäksi erottuu raivattuja vanhoja, mutta jo metsittyneitä, peltoja. Saaren länsikärki on kallioinen kumpare ja vanhoja peltoja rajaava kiviaita on sen itäreunalla. Saaren maankäyttö on ollut intensiivistä ja vaikuttaa siltä, että kaikkialla on merkkejä viljelystä lukuun ottamatta kallioista niemen kärkeä lännessä. Viljelyyn liittyvät kivirakenteita on erityisesti saaren länsi- ja pohjoisosassa.
Inventoinnissa havaitut röykkiöt ja kiviaidat sekä torpan raunio paikannettiin käsi-gps-laitteella. Havainnot on esitetty inventointikertomuksen peruskarttaotteessa. |