Pernon kartanosta on löytynyt maininta jo 1300-luvun puolivälistä, jolloin sen
omistajaksi kerrotaan Stålarm. 1400-luvun puolivälissä kuuluessaan Fincke-suvulle, Pernon
kartano on mainittu useasti. Sittemmin Pernoa ovat hallinneet mm. suvut Krumme, Stålarm, Wildeman, Stålhandske, Wallenstjerna, Pippinsköld ja von Schantz. Pitkiä aikoja ovat Pernon kartanoon kuuluneet myös Paakarla, Mahittula, kolme tilaa Mälikkälästä, Upalinko, Kerttula, Metsäaro ja Kaarnitta – saari Rymättylästä. Kun uusi päärakennus tehtiin mäen päälle, alas vanhalle tontille jäi vielä rakennuskantaa, kuten keskiaikainen kellari. 1700-luvun lopun kartassa alueella onkin kolme pihapiiriä, joista keskimmäinen on kellarin perusteella ainakin 1500-luvulle periytyvä. Mäellä oleva päärakennus paloi 1960-luvulla ja sen kivijalan päälle on rakennettu uusi asuintalo. Uuden tontin eteläpuolella oli vielä 1940-luvun alussa ”vanha puutarha”, jonka istutukset olivat 1600-luvulta ja jossa tuolloin kasvoi 1750-luvulla istutettuja hedelmäpuita.
Vanhalla autiotontilla on vielä keskiaikainen tai 1500-luvulle ajoittuva kellari, johon on liittynyt aikanaan kartanon asuinrakennus. Kellari on melko huonokuntoinen ja peitetty maakerroksella.
Myöhemmin alueelta löydettiin kaksi muutakin kivikellaria, jotka olivat tien varressa mainitun keskiaikaiseksi tulkitun kellarin pohjoispuolella. Näistä pohjoisempi oli lohkotuista kivistä tehty noin 5x5 metrin kokoinen, alkujaan tiiliholvattu. Oviaukko oli tielle päin, idän suuntaan. Tästä muutaman metrin etelään oli toinen kellari, luonnonkivistä ladottu (juuristo ja kasvusto esti lähemmän tarkastelun), noin 3x3 m kokoinen, jonka oviaukko ilmeisesti myös idän suuntaan. Ei havaintoa laasista, mutta ongelmana oli kasvusto. Etelämpää vanhan puutarhan alueelta löydettiin myös lohkokivistä tehtyä kivipengerrystä, joka kulki suunnilleen korkeuskäyrän suuntaisesti. |