Puosinkallion kvartsilouhos on merkitty vuoden 1845 pitäjänkarttaan ja Finbyn tiluskarttaan vuodelta 1852. Finbyn kruununvirkatalon maalla ollut kalkkiesiintymä on ilmeisesti tunnettu viimeistään 1800-luvun alkupuolella, mutta valtauksen teki paroni Clas Leonard de la Chapelle 1800-luvun puolivälin tienoilla. Kalkkikivi oli
kuitenkin niin epäpuhdasta, että vuonna 1876 todettiin ettei louhintaa oltu tehty pitkään aikaan. August Forsbom, joka oli vuokrannut virkatalon, anoi vielä vuonna 1884 lupaa kalkin ja maasälvän louhintaan.
Peruskarttaan merkityn itä-länsisuuntaisen jyrkänteen kohdalla on pystysuora, 2–3 metriä korkea kallioseinä, jonka edustalla on kalliosta peräisin olevia kiviä. Kivet ovat louhinnan jälkeensä jättämiä sivukiviä. Louhos on tällä kohtaa noin 50 metriä pitkä. Kalkkia on louhittu todennäköisesti muissakin kohdissa, mutta louhokset ovat jo kasvillisuuden peittämät. Louhokseen liittyy ilmeisesti myös kaivostunneli, jota ei v. 2022 inventoinnin yhteydessä havaittu. Ilmeisesti hieman ylempänä kalliolla on myös pieni louhoskuoppa, josta on saatu maasälpää.
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.