Takaharjusta etelään pistävään niemeen on merkitty varustuksia vuoden 1788 rekognosointikarttaan ja sen selitykseen. Selkein säilynyt rakenne on niemen kärjen kaakkoissivulla rannan tuntumassa sijaitseva rannan suuntainen noin 16 m pituinen tasalakinen maavalli, jonka leveys on kolme metriä. Sen korkeus rannan puolelta on 1,5 m ja toiselta puolelta 0,5 m. Vallin lounaispää on kohdassa N 6852084 E 622397 ja koillispää N 6852092 E 622407.
Vallin ja rannan välissä on saman suuntainen noin 10 m pituinen, 1 m korkuinen ja 2 m leveä vaatimattomampi valli. Sen ja isomman vallin välissä on ojamainen syvennys.
Noin 40 m lännempänä todettiin kaksi painannetta, joiden laajuus on noin 1,5-2 x 0,7 m ja syvyys noin 0,1-0,2 m. Pohjaan tehdyissä kairanpistoissa todettiin sekoittunutta maata vähintään 0,5 metrin syvyyteen. Molemmat painanteet voivat olla ruumishaudan aiheuttamia hautapainanteita.
Samalla alueella todettiin kairanpistoin maastonkohta, jossa on puolen metrin syvyydellä ohut vaakasuora lahoavan puun kerros, joka saattaa olla ruumishaudan arkunjäännöstä.
Lähiympäristön kairauksissa todettiin muillakin paikoilla ainakin puolen metrin syvyyteen ulottuvaa sekoittunutta maata. Painanteisiin ja sekoittuneeseen maahan viittaavat havainnot saavat yksinkertaisimman selityksensä siitä, että alueelle hautaamiseen viittaava perimätieto pitää paikkansa.
Edellisistä havainnoista länsiluoteeseen (N 6852127 E 622281) jyrkkäreunainen kuoppa, jonka laajuus on 4 x 7 m ja suurin syvyys 1,2 m. Rakenne on leikattu rinteeseen, ja sen järven puoleinen sivu on avoin. Kuoppa saattaa olla arkistotiedoissa mainitun uunin jäännös. Sijainnin ja muodon perusteella se
onkin selvästi sama rakenne, joka on merkitty em. vuoden 1907 karttaan.
Myös niemen pohjoissivua tarkastettiin, mutta siellä ei havaittu mitään muinaisjäännöksiin viittaavaa. |