Aallonmäki, mahdollinen ruumishauta/asuinpaikka sijaitsee Uudenmaantiestä n. 200 m etelään, Rauhalinnan kartanoon vievän Iso-Rauhalinnantien länsipuolella. Aallonmäki on pitkänomainen, lähes pohjois-eteläsuuntainen peltojen ympäröimä mäki, jonka halkaisee Rauhalinnan kartanoon vievä tie. Oletus, että paikalla olisi ruumiskalmisto, perustuu siihen, että A.-L. Hirviluoto (1954) mainitsee paikalta löydetyn 1930-luvulla ihmisen pääkallonluita ja hampaita. Ilmeisesti tällöin tarkoitettiin Aallonmäen ja Uudenmaatien välissä olevaa pienehköä, 35 m:n korkeuteen kohoavaa mäkialuetta. Varsinaiselta Aallonmäeltä on löytynyt muutamia savitiivisteenpaloja.
Inventointi 2013: Inventoinnissa tehtiin koekuoppia varsinaisen Aallonmäen koillispuolelle Hirviluodon mainitsemaan luiden löytöpaikkaan, mutta mitään muinaisjäännökseen liittyvää ei löydetty.
Varsinaisella Aallonmäellä on ollut historiallisen ajan asutusta: vuoden 1808 isojakokartan mukaan on mäellä sijainnut talo ja tuulimylly. Mitään muinaisjäännökseksi luokiteltavaa ei löydetty. Alueella on mm. kivijalka ja kaksi vanhaa kellaria.
Rakennuksen perustus: Torpasta 15 m pohjoiseen on 6 (N-S) x 4,5 m kokoinen lohkokivistä tehty neliömäinen rakennuksen kivijalka mäen laella. Luonnonkiviperustuksen päällä on betonivalu, jonka keskeltä mittaus tehtiin. Tämän kivijalan itäseinässä on kiinni noin 14 (W-E) x 5 m kokoinen hieman huolimattomammin tehty kivijalka. Se on tehty harmaakivistä ilman laastia. Paikalla on siis suoran kulman muodostava perustus, joka näkyy nykykartalla. Samalla paikalla on kuitenkin ollut rakennus jo vuoden 1880 kartoituksen aikaan. Rakennukset ovat ilmeisesti olleet talousrakennuksia, koska kivijalan sisäpuolella ei ole havaittavissa tulisijaa. Kaisa Lehtosen inventointikertomuksessa mainitaan tieto, jonka mukaan paikalta on purettu navetta ilmeisesti 1960-luvun lopulla.
Arkistoselvitys 2020: Vättilä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1464 ja 1500-luvun maakirjoissa se esiintyy yksinäisenä verotalona. Vättilä näkyy ensimmäisen kerran 1600-luvun puolivälin kihlakunnankartastossa ja tästä eteenpäin kartoissa 1800-luvun puoliväliin saakka. Vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla talo muuttui Aallonmäen torpaksi. Myös edelleen kylämäen reunoilla näkyvät kellarirakenteet, joita on kaksi ja joista toinen on holvikellari, viittaavat muuhun kuin torppa-asuinpaikkaan. |