Kohde sijaitsee Karjalohjanselän pohjoisrannalla Lohjantaipalonlahteen työntyvällä pienellä niemellä. Paikalla on nykyisin vapaa-ajan asuntoja sekä peltoa ja omenatarha. Alue on ollut ainakin vielä 1700-luvun loppupuolella peltona ja niittynä (KA MHA B17a 1/1-2). Vuonna 1945 D. Klinckman löysi paikalta pronssisen rannerenkaan, joka ajoittuu vanhemmalle rautakaudelle. Löytöpaikan mainittiin olleen järven kolmannella rantavallilla kuopassa, jossa oli iso laakakivi sekä pienempiä kiviä. Rengas löytyi laakakiven läheltä. Eino Hukkinen tarkasti paikan kesällä 1950 ja hänen mukaansa löytö saatiin paikasta, jossa oli alkuaan ollut suurehko säännötön kivilatomus. Sitä raivattaessa todettiin tummaa maata, ilmeisesti tuhkaa ja nokea. Latomus, joka oli sijainnut aivan huvilan ulkorakennuksen vieressä, oli lähes kokonaan hävitetty, mutta osa kivistä oli vielä alkuperäisen sijaintipaikkansa vieressä. Hukkisen mukaan osa kivistä oli säännöllisiä laakakiviä. Myös huvilarakennuksen länsipuolen tekeillä olevalla puutarha-alueella oli suuria, lähes 1 m kokoisia laakeita kiviä, jotka näyttivät muodostavan jonkinlaisen kivitarhan. Tämän sisällä oli ollut pienempiä kiviä, mutta löytöjä sieltä ei saatu talteen. Kalle Katiskoski on inventoinut kohteen syksyllä 1997. Paikka oli siisti huvilatontti käytävineen ja nurmikoineen. Koillisen ulkorakennuksen alapuolella oli törmän kohdalla joitain kiviä näkyvissä, mutta mitään selkeitä merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä ei havaittu. Kohde tarkastettiin myös vuoden 2010 inventoinnin yhteydessä, eikä paikalla todettu tapahtuneen muutoksia maankäytössä.
Löytöpaikalla on ollut roomalaisen rautakauden kalmisto, mutta 1940–50-luvuilla tehdyt puutarha- ja rakennustyöt ovat saattaneet tuhota melkein kokonaan mahdolliset haudat. Tosin löytöpaikan takana on niittymäistä nuorta metsikköä ja vanhaa peltoaluetta, jonne rakentaminen ei ole kohdistunut. On mahdollista, että tällä alueella olisi säilynyt peltomultakerroksen alla kalmistoon liittyviä kivirakenteita. On myös mahdollista, että Lohjantaipaleen asutus on ulottunut 1700-luvun puoliväliin saakka kyseiselle paikalle, sillä vuoden 1754 karttaan on järven rannassa sijaitsevalle niemelle merkitty yksi talo (KA MHA B17a 14/1). Kartta tosin koskee Pappilan ja Lohjantaipaleen rajoja, joten taloja ei ole välttämättä merkitty tarkasti. Vanhalla peltoalueella sijainneella perunamaalla havaittiin palaneen saven paloja ja tiilen paloja, mutta ne voivat olla kulkeutuneet paikalle muualtakin.
Muinaisjäännösalueella tehtiin koekuopitus suunnitteilla olevien rakentamistöiden vuoksi. (Ks. tutkimukset Nyman)
Muinaisjäännös voidaan katsoa tuhoutuneeksi. Mitään säilyneitä kerroksia tai rakenteita ei voitu koekuopituksessa havaita. |
takaisin
Koordinaatit
MV/153/05.04.01.00/2020 LOHJA, Katajisto, rautakautisen hautapaikan arkeologinen koekaivaus 2019. Tutkimusraportti.