Kalmistoalue muodostaa etelä-pohjoissuuntainen harjanne, jonka itärinteellä röykkiöt sijaitsevat. Idässä kalmisto on ulottunut ns. Kraatarinpeltoon saakka, jossa Heikenl mainitsee olleen pahasti hävitettyjä röykkiöitä. Maaperä on kivikkoista hiekkamaata, jossakin kohdassa kallio tulee näkyviin ja osa röykkiöistä on kalliophjalla. Kalmisto käsittää vanhastaan ainakin 35 röykkiötä, joista 10-11 on tutkittu. Tunnettujen röykkiöiden suhteen kalmisto on pohjois-eteläsuunnassa n. 235 m ja itä-llänsisuunnassa n. 100 m. Hoitoryhmän työn yhteydessä on havaittu 51 matalaa kivistä röykkiötä
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.