Kittiskosken itärannalla on Honkamäen lounaisliepeellä kesämökki, jonka takaa nousee jyrkähkö noin kolme metriä korkea koillis-lounais-suuntainen törmä, jonka päällä on pienehkö puutarha ja perunamaa. Tältä törmän päälliseltä tasanteelta maasto loivenee etelään, mutta jyrkkenee voimakkaasti itään ja itäkaakkkoon. Mökin piha-aluetta ja perunamaata lukuunottamatta alueella kasvaa sekametsää. Lännessä on varsinkin etelämpänä jyrkkä usean metrin pudotus Kittiskoskeen. Maaperä on hiekkaa, mutta muuttuu etelään mentäessä saveksi.
Vuoden 1990 kaivauksissa havaittiin koekuopassa tumma likamaakerros. Aikaisemmista löydöistä KM 19656, 23149 ja 25289 ovat tulleet pelkästään Kittiskosken sortuvasta törmästä n. 100 metrin matkalta mökiltä etelään päin. Löydöistä KM 25769 suurin osa on taas kerätty tai kaivettu perunamaalta. Inventoinnissa 1991 kerätyistä löydöistä myös yli puolet on peräisin perunamaalta, lähinnä sen etelälaidalta. Törmästä tulleet löydöt ovat n. 100 metrin matkalta mökiltä etelään päin. Pohjoisessa tulee vastaan louhikkoinen ranta, mutta hieman ylempänä taas asuinpaikalle sopivaa tasaista maastoa. Täältä alueelta ei kuitenkaan löytöjä ole todettu.
Todennäköisesti säilynyttä asuinpaikka-aluetta on lähinnä ehkä perunamaan eteläpuolisella metsäalueella. Törmälle v. 1990 kaivetut koekuopat olivat vähälöytöisiä, mutta ne sijaitsivat myös hieman korkeammalla kuin em. perunamaa. Kyse saattaisi täällä olla asuinpaikan reuna-alueesta. Kittiskosken virtaama lienee syönyt lännessä jonkin verran asuinpaikkaa, koska löytöjä tulee sortuvasta törmästä. Myös kosken ruoppaus, jonka yhteydessä paikka löytyi, tuhosi jonkin verran asuinpaikkaa.
Kaikesta edellä olevasta päätellen muinaisjäännös rajoittunee n. 200 x 40 metrin suuruiselle alueelle, rajoinaan lännessä Kittiskoski, idässä perunamaan/metsän ja mäen taitekohta, pohjoisessa piha-alue ja etelässä kohta, jossa hiekka muuttuu saveksi.
Uudenmaan ympäristökeskuksen poikkeusluvalla rakennetun saunan perustuksia kaivettaessa n. 60 m mökistä etelään tasanteen ja tien väliseen rinteeseen ei havaittu mitään muinaisjäännökseen viittaavaa. Vuonna 2006 perunamaan kohtaan tehdyssä pienessä kaivauksessa todettiin asuinpaikkalöytöjä, muttei kiinteitä rakenteita. Kahden koekuopan perusteella perunamaan itäpuolella lienee vielä tuhoutumatonta asuinpaikkaa säilyneenä.
Vuonna 2019-2020 tehtyjen koekaivausten löytöjen perusteella alue on ollut asutettuna ainakin varhaiskampakeraamisena aikana, tyypillisen ja myöhäisen kampakeramiikan, Kiukaisten kulttuurin sekä nuorakeraamisena aikana.
Vuoden 2021 kaivauksissa löydettiin varsinkin tyypillisen kampakeramiikan aikaan ajoittuvia löytöjä. Löytöjen joukossa on myös Sarsan keramiikkaa sekä mahdollisesti eriaikaisia myöhäisneoliittisia saviastianpaloja. Kaivauslöytöjen joukossa on ensimmäinen Läntiseltä Uudeltamaalta löytynyt ehjä käyrä savi-idoli (KM 43258:278). Lisäksi löytyi kivetty tulisija. |