Tuukkalan kalmisto sijaitsee Mikkelin rautatieasemalta noin 4,8 km etelään ja Tuukkalan sairaalarakennuksesta noin 0,6 km eteläkaakkoon. Tuukkala on Savon suurin ja rikkain rautakautinen kalmisto. Sen vanhimpien hautausten on arveltu ajoittuvan 1000-luvulle ja nuorimpien 1200-luvun lopulle. Uusimpien radiohiiliajoitusten mukaan kalmisto ajoittuisi 1200-luvun lopulta 1400-luvun alkuun. Kalmistoalue on nykyisin tasaista, avointa kenttää. Paikalle on pystytetty muistokivi ja vuonna 1998 Museoviraston opastaulu.
Tuukkalan kalmiston ensimmäiset haudat löydettiin vuonna 1886 armeijan harjoituskenttää tasoitettaessa, jolloin tuntematon määrä hautoja ehti tuhoutua. Vuonna 1886 J.R. Aspelinin valvonnassa Tuukkalasta kaivettiin esiin 32 hautaa, joista kuusi oli polttohautoja. Myöhemmin kesällä tasoitustöitä jatkettaessa löytyi vielä 9 ruumishautaa ja yksi polttohauta. Lisää hautoja löytyi vuosina 1933 ja 1934, mutta tällöin löytyneiden hautojen tarkkaa määrää ei tunneta. Haudat olivat pääosin vaatimattomasti varustettuja, mutta ainakin yksi rikas naisenhauta on tuhoutuneiden hautojen joukossa. Vielä vuonna 1938 muistomerkin perustuksia kaivettaessa Tuukkalasta löydettiin kaksi ruumishautaa. Vuoden 2009 tutkimuksissa jo täysin tuhoutuneeksi oletetusta kohdasta löytyi kuusi esineellistä ruumishautaa sekä yksi esineetön ruumishauta, johon oli tehty kaksi polttohautausta. Esineellisistä haudoista yksi oli melko vaatimattomasti varustettu naisen hauta, muut miespuolisten vainajien hautoja. Rikkain vuonna 2009 löydetyistä haudoista kuului noin nelivuotiaalle lapsivainajalle.
Osa vainajista on haudattu rikkaasti koristelluissa puvuissa ja hautaan on laitettu mukaan kallisarvoisia koruja. Kalmiston löytöaineiston perusteella luonnosteltiin jo vuonna 1889 Tuukkalan muinaispuku, josta 1930-luvulla laadittiin pukurekonstruktio. Vuonna 1994 valmistui Mikkelin seudun muinaispuku. Sen kaikki tärkeimmät yksityiskohdat on saatu Tuukkalan vuonna 1886 tutkitusta haudasta nro 26, joka esineistön perusteella on ajoitettu 1200-luvulle. Mikkelin seudun puku on kaikista muinaispuvuistamme värikkäin. Puvun tärkein vaatekappale on vaaleansininen, pitkähihainen, villapalttinainen mekko, joka kiinnitetään leuan alta hopeasoljella. Pitkän mekon päällä on oranssinpunainen, olkapäiltä soljilla kiinnitettävä vaippahame. Tämän päälle sidotaan komeasti kuvioidulla nauhalla vaaleamman punakeltainen esiliina, jossa vyötäistä ja helmaa koristavat pronssispiraalipunokset. Esiliinan kummassakin päässä on lisäksi tummansiniset lautanauhat. Koko komeuden päällä on vielä pitkillä hapsuilla somistettu ja hopeasoljella kiinnitetty tummansininen vaippa.
Tuukkalassa on mitä suuremmalla todennäköisyydellä vielä säilyneenä hautoja. Kohteelle on määritetty suoja-alue vuonna 1998. |