Kohde sijaitsee Ruuhijärven länsirannalla, pienellä kallioisella niemellä. Niemen ytimenä on pohjoiskoillisests etelälounaaseen suuntautuva, lähes sata metriä pitkä ja noin 30 m leveä kallioharjanne. Se yhdistyy mannermaahan luoteessa leveällä, alavammalla kannaksella. Muilla suunnilla kalliota ympäröi vesi. Kallioharjanne kohoaa korkeimmillaan, lähellä eteläpäätä, noin viisi metriä järven pinnan yläpuolelle. Maasto kallioharjanteella on suurelta osin avokalliota, jonka koloissa on vähän mineraalimaata. Harjanteella kasvaa mäntymetsää. Harjanteen laella on pieni kesähuvila noin 50 m niemen kärjestä pohjoiseen.
Paikalta on löytynyt viikinkiaikaisen rannerenkaan katkelma KM 14681, joka on tullut museoon vuonna 1959. Vuoden 1971 inventoinnissa on selvitetty, että löytökohta on 20-30 m niemen kärjestä pohjoiseen ja 10-15 m silloin harjanteen laella olleesta huvilasta kaakkoon, kallioharjanteen itärinteellä. Paikalla on ollut kiviröykkiö, joka on aikoja sitten jo purettu. Jäljellä on vuonna 1971 ollut vain röykkiön pohja, josta on valokuva inventointikertomuksessa.
Vuonna 1998 inventoinnissa paikalla havaittiin epämääräistä kiveystä kalliopohjalla sekä tummaa humuksensekaista maata, ei kuitenkaan selvää röykkiötä. Niemessä olevissa painanteissa havaittiin kairauksen yhteydessä paikoin mustaa ohutta nokimaakerrosta ja metallinilmaisimen avulla löytyi tasavartinen viikinkiaikainen solki KM 31278:1.
Koekaivauksissa 1999 kallioisen niemen kärjessä todettiin olevan viikinkiaikainen polttokalmisto. Löytöinä (KM 31607:1-174) saatiin talteen runsaasti palanutta luuta sekä rautakautista pienesineistöä ja esinekatkelmia (helmiä, pronssiesineiden katkelmia) varsin pienestä määrästä maa-ainesta, joka kaivettiin avokallion painanteista ja koloista. Kalmistolöytöjen lisäksi samoissa kallionkoloissa, osittain samassa rapautuneesta (palaneesta) kiveiaineksesta muodostuneessa kerroksessa kuin kalmistolöydöt, osittain sen alla mineraalimaassa, havaittiin myös kvartsi-esineitä sekä kvartsi-ja pii-iskoksia. Nämä ovat mahdollisesti merkkejä kivikautisesta oleskelusta paikalla, vaikka kaivauksessa tutkittu avokallioalue ei olekaan maastoltaan tyypillinen kivikautinen asuinpaikka.
Maisemallisesti paikka on hieno, ja muinaisjäännös on pääosaksi säilynyt ehjänä. |
takaisin
Koordinaatit
Nastola inventointi 1971; Inventointi; 1971