Kun A. Björck vuonna 1879 kiersi Halikon kihlakuntaa, sai hän Perttelistä muutaman rautakautisen esineen, joista hän mainitsee kertomuksessaan (SMYA VI s. 48). "Vihmalan kylän Sipilän puustellin omistaja taasen lahjoitti useita pronssisisa esineitä, jotka ovat olleet maan sisällä eräällä niitulla".
Vuonna 1901 kävi Appelgren-Kivalo paikkaa tarkastamassa. Hän ilmoitti, että esineet ovat löytyneet Haavikeojan varresta Hallan talon ja suutari Stenin torpan keskiväliltä, noin 172 m Hallasta. Löytäjiä olivat suutari Stenin tyttäret "viettävästä ojan rinteestä noin 3 metr. ojaa ylempänä, paikasta josta maata oli vierinyt". Sten oli itse myös kaivellut paikkaa ja löytänyt pronssikierukoita, jotka antoi Appelgrenille. Appelgren ei löytänyt mitään kulttuurijätettä ja katsoo syyksi tapahtuneet maanvierimiset. Hän arvailee, että kysymyksessä on hauta, joka on ylhäältä vierinyt alas. Törmän päällä olevalla tasaisella pellolla hän suoritti koekaivauksia, mutta ne jäivät tuloksettomiksi.
Myös Hackman on käynyt paikalla vuonna 1914, mutta hänen käynnistään ei ole kertomusta, vain valokuva.
Vaikka siis kolme henkilöä on jättänyt jotain tietoja paikasta, ei sen löytäminen vuoden 1965 inventoinnissa ollut helppoa. Mitään karttaa ei ollut eikä Hackmanin valokuvasta ollut apua. Appelgren mainitsee kiintopisteinä Hallan talon ja Stenin torpan. Edellinen on kartallakin, mutta alkoi näyttää siltä, ettei kukaan enää tiennyt Stenin torpasta mitään. Sen nimistä suutaria muistettiin hämärästi, mutta ei tiedetty, missä hän oli asunut. Lopulta löysin miehen, Rikhard Mäkisen, joka tiesi, että Stein etunimi oli ollut Adolf ja häntä oli sanottu Efraimin Aatuksi. Efraimin Aatun tuvan tiesivätkin sitten monet muutkin. Se on ollut Vihmalon kylässä Uudentalon ja Kariston välillä, Hallasta n. 800m koilliseen. Löytöpaikka lienee siis ollut Haavikeojan itärannalla Hallasta n. 1/2 km koilliseen, paikalla, jonka eteläpuolella laskee Haavikeojaan lisäoja. Hackmanin valokuva sopii paikkaa edellyttäen, että se on otettu pohjoisesta.
Haavikeoja on Tattulan ja Vihmalon rajaoja, joka laskee Uskelanjokeen kirkon kaakkoispuolella. Kuten yleensä seudun ojat ja joet, on se savitasankoon kuluttanut itselleen leveän ja syvän laakson, jonka törmät vierivät jatkuvasti.
Ojan laakso oli laitumena ja pelloissa törmän päällä kasvoi viljaa eikä mitään näkynyt. Jos kysymyksessä on samanlainen kalmisto kuin Tattulan Jussin Ylöjoen pellolla, ei sen toteaminen ole helppoa. |
takaisin
Koordinaatit
Haavikeoja