Kohde sijaitsee noin 3 km Piikkiöstä pohjoiseen välittömästi Helsinki-Turku moottoritien pohjoispuolella. Inventoinneissa peltosaarekkeen luoteispuolelta on löytynyt rautakaudelle ja keskiajalle ajoittuvia keramiikkalöytöjä merkkinä kyseisten aikakausien asuinpaikoista. Lisäksi pellolta on myös kivikauden löytöjä, jotka ovat hieman ylempänä rinteessä ja kuuluvat Bussila 2 -nimiseen kohteeseen.
Vuoden 2019 inventoinnissa dokumentoitiin osittain kallioisella peltosaarekkeella olevia rakennuksen pohjia. Kivijalat ovat kooltaan noin 7x10 metriä ja noin 8x12 metriä. Toisen rakennuksen eteläkulmassa on ruohon peittämä uunin pohja, joka erottuu kooltaan noin 2x3 metriä olevana kumpareena. Rakennus jakaantuu pohjoisosassa kahteen kivirivien jakamaan tilaan. Tilajako ei ole aivan selkeä, koska kivirivit eivät ole kokonaan näkyvissä. Paikalla on ollut Skänkilän tilan rakennuksia historiallisella ajalla, mahdollisesti keskiajalta lähtien. On mahdollista, että alueen asutus juontaa rautakaudelle asti. Skänkilä on merkitty autioksi vuosien 1777-1784 isojakokartoituksessa ja 1800-luvun pitäjänkartassa. Vuoden 1703 se oli vielä asuttu, kun tiluksia kartoitettiin.
Skänkilän yksinäistalo on ollut Horn-suvun ja Joensuun kartanon (Halikko) rälssiä 1600-luvun lopulle asti, jolloin se päätyi Kemiön Viikin kartanon alustalaiseksi. Skänkilä peruutettiin kruunulle vuonna 1702, mutta ratsumestari Henning Johan Grass lunasti sen verolliseksi rälssiksi jo v. 1710. Ilmeisesti talo jäi asumattomaksi vuoden 1713 jälkeen, asumattomuus liittynee Ison vihan aikaisiin levottomuuksiin ja tuhoamiseen.
Vuonna 2022 alueelle kaivettiin neljä koeojaa ja 14 koekuoppaa. Lisäksi dokumentoitiin peltosaarekkeella havaitut kivirakenteet, sekä mahdollisen puretun rakennuksen paikka. Rakenne 1 ajoittunee 1800-luvulle. Sen länsipuolisessa korkeassa heinikossa voi olla vielä havaitsemattomia jäännöksiä kivijaloista. Rakenne 2 on tätä vanhempi, mutta ajoitus jää epäselväksi. Rakenne 3 on myös ajoitukseltaan epävarma, mutta lienee 1800-lukua varhaisempi. Saarekkeella havaittiin myös paikoin säilyneitä kulttuurikerroksia, mutta 1800-luvun rakentaminen näyttää rikkoneen suuren osan vanhemmista kulttuurikerroksista ja rakenteista. Koeojissa havainnot jäivät vähäisiksi. Koeojan 8 eteläosassa havaittu kivirakenne jäi tarkemmin tulkitsematta, mutta sitä voi pitää 1800-lukua vanhempana. Peltokerroksen alla saattaa siis olla vielä säilyneitä rakenteita, myös nykyisen muinaisjäännösrajauksen itä- ja eteläpuolella.
Alueella tehtiin vuonna 2022 myös metallinetsintää, jossa tehtiin löytöjä rautakaudelta pitkälle historialliselle ajalle, mutta mitään selvää löytökeskittymää ei havaittu. Vanhempia löytöjä tuli pääasiassa alueen etelä- ja itäosista. |
takaisin
Koordinaatit
MV/524/05.04.01.00/2019 SALO, TURKU, Ratahankealueen arkeologinen inventointi 2019. Tutkimusraportti.