Siikalatva
kiinteä muinaisjäännös
Pajumäki	603010018
Tyyppi:	asuinpaikat
Ajoitus:	esihistoriallinen
Z/m.mpy alin: 80.00 Z/m.mpy ylin: 82.50
takaisin

Koordinaatit

ETRS-TM35FIN P: 7122417 I: 450169 YKJ P: 7125400 I: 3450320 ETRS89/WGS84 Lat: 64.22435206° Lon: 25.97293783° ETRS89/WGS84 Lat: 64° 13.4611' Lon: 25° 58.3763' ETRS89/WGS84 Lat: 64° 13' 27.6674" Lon: 25° 58' 22.5762"

Kuvaus

Asuinpaikka sijaitsee Viitaojan ja Mehtojan välisen Pajumäen hiekkaisella länsireunalla. Paikalle johtavan metsätien pään kohdalle on kaivettu Mehto-ojaan laskeva oja. Sen reunalla on tavattu turpeen alainen palaneen kiven keskittymä 10–15 m tiestä. Paikalla on myös likamaata. Vaikka kohteesta ei ole tavattu esineitä, viittaavat havainnot asuinpaikkaan. Vuoden 2022 inventointi: Maasto tällä alueella on vanhaa metsää kasvavaa paksuturpeista, mutta kuivapohjaista loivaa rinnettä, joka sopii hyvin asuinpaikaksi. Mitään pinnalle näkyviä asuinpaikkaan viittaavia piirteitä (painanteita, kuoppia tai luontaisia rantamuodostumia) paikalla ei kuitenkaan havaittu. Inventoinnissa ei saatu uusia havaintoja asuinpaikasta. Toisaalta alueen topografian ja maaperän perusteella on hyvin mahdollista, että vuoden 1996 havainnot tosiaan liittyvät esihistorialliseen asuinpaikkaan. Mikäli paikalla on asuinpaikka, se on todennäköisesti säilynyt hyvin metsäautotien, kääntöpaikan ja lännessä olevan soistuneen tasamaan välisellä ehjällä metsäalueella. Koska paikalla on niukasti asuinpaikkaa rajaavia topografisia piirteitä, sen luotettava rajaaminen edellyttäisi laajaa koekuopitusta. Tähänastisten havaintojen perusteella ehdotettu rajaus kattaa ehjänä säilyneen metsäalueen vuoden 1996 löytökohtien ympäristössä.

Luonti: 17.12.2001 Viimeisin muutos: 3.3.2023

Tutkimukset

Mika Sarkkinen inventointi 1996

Huomautuksia: Piippolan kirkosta noin 5,3 km pohjoiskoilliseen, Viitaojan ja Mehtojan välisen Pajumäki-nimisen kivikkoisen kankaan hiekkaisella länsireunalla. Paikalle johtaa Majantieltä erkaneva Murtosaaren (kohde 13) ohittava metsätie. Aivan metsätien päässä olevan kään- tö/lanssipaikan kohdalta on kaivettu Mehto-ojaa kohti laskeva oja, jonka reunalta tavattiin selvä palaneiden kivien keskittymä noin 10–15 metriä tiestä. Palaneiden kivien todettiin olevan selvästi 5–10 cm paksun huuhtoutumiskerroksen alapuolella. Paikalla oli myös selvää likamaata. Samoin likamaata havaittiin liedestä noin 20 m etelään tehdyssä lapionpistossa. Ainoat alueelta löydetyt kvartsit tavattiin ojasta lukien noin 100 metrin päässä tietä etelään, tien itäpuolisessa leikkauksessa. Kvartseja saattoi pitää huonolaatuisi- na iskoksia, mutta saattavat olla peräisin tieltä. Ne jätettiin paikoilleen. Vaikka kohteesta ei tavattu varmoja iskoksia saati esineitä, on se muiden havaintojensa perusteella syytä kuitenkin kirjata. Maastollisesti paikka luontuisi asuinpaikaksikin. Kohde tarkastettu: 13.9.1996

Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 21.3.2007

Timo Sepänmaa, Antti Bilund, Hannu Poutiainen, Timo Jussila inventointi 2022

Luonti: 3.3.2023

Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset hankkeet  Piippola, Inventointi 1996 Mika Sarkkinen    Suunniteltujen voimajohtolinjaan liittyvien sähköasema-alueiden arkeologinen inventointi, Inventointi 2022 Timo Sepänmaa, Antti Bilund, Hannu Poutiainen, Timo Jussila   Kulttuuriympäristön tutkimusraportit / arkeologia  Piippola. Inventointi 1996.; Inventointi; 1996

kopioi linkki tälle sivulle: