Kohde sijaitsee Jakkulan Metsäkulmalla, Arimajärven (myös Arimaa) Pirsalahden lounaispuolella, Välimaantien molemmin puolin. Maasto on metsäistä tai hakattua mäkistä ja soista kalliomoreenialuetta, joka viettää etelään ja lounaaseen. Osa alueen metsälohkoista on osin hakattu joitakin vuosia sitten. Alueen halki risteilee metsä- ja rantaan johtavia mökkiteitä. Alue ja tutkittu jäännös on melko helppo saavuttaa metsätieltä. Senaatinkartassa 1870-luvulla alueella on havu- ja lehtimetsää.
Jo Hirsjärvi mainitsee 1893–1894, että Jakkulan kylän metsällä on 70 kivirauniota. Alueelle on tehty tarkastus 1977 ilmoituksen perusteella. Tällöin Arimajärven lounaispuolella, järven rannasta 200–600 m, on kerrottu olevan 30 kiviröykkiöitä, mutta jäännöksistä on ilmeisesti tarkastettu vain yksi. Muiden röykkiöiden tarkka sijainti ei ole tiedossa . Välimaantien pohjoispuolisella kalliolla oleva kivirakennelma on tutkittu 1980 (Pohjakallio) ja tulkittu kiukaanjäännökseksi . Sammal- ja heinäpeitteinen röykkiö oli lähinnä pyöreä (4 x 4 x 0,6 m). Kivet olivat päänkokoista pienempiä ja palaneita. Kiveys peitti lähes itä-länsisuuntaisia reunakiviä, jotka muodostivat rakennelman rungon. Röykkiöstä on löytynyt yksi pienen sorkkaeläimen (lammas tai vuohi?) kylkiluun pala. Inventoinnissa 2006 jäännöksen todettiin olevan edelleen paikallaan. Tarkastuskertomuksessa 1977 mainittujen koordinaattien kohdalta, 200 m luoteeseen olevalta mäeltä, ei havaittu mitään röykkiötä. Todennäköisesti tarkastuksessa on tarkoitettu Pohjakallion sittemmin tutkimaa jäännöstä. Välimaantien eteläreunassa, noin 100 m länsiluoteeseen, erottui toinen, 1977 tienteossa hajotetuksi mainittu röykkiö. Myös eteläpuolisella hakkuualueella erottui joitakin kiveyksiä, mutta laajemmin aluetta ei ehditty tarkastaa.
Tutkimusten perusteella röykkiöt ovat todennäköisesti peräisin historialliselta ajalta. Ainakin yksi on kaivauksissa todettu kiukaan jäännökseksi, mutta osa kiveyksistä saattaa liittyä myös raivaukseen ja (kaski)viljelyyn. Tätä tukee myös alueen paikannimistö; esimerkiksi kilometrin itään on peruskarttaan merkitty Kaskenpelto. Muinaisjäännös on rajattu maastossa havaittujen kiveysten mukaisesti, mutta aiempien tietojen valossa alue on huomattavasti laajempi. Laajuuden määrittely edellyttää maastotarkastusta, ajoituksen ja tarkoituksen selvittäminen vähintään koekaivauksia (rauhoitusluokka 2).
|
takaisin
Somero, Inventointi 2006 Sirkka-Liisa Seppälä
