Kaksi pyyntikuoppaa Kotavaaran luoteiskärjessä, hiekkakankaalla, molemmin puolin Pello-Meltaus-maantietä. Paikka on Kotavaaran alla, sen luoteiskärjessä, jossa paikan leikkaa Pello-Meltaus maantie. Maasto on hiekkakangasta, joka tien länsipuolella laskee suojänkästä raivatuksi niityksi. Mahdollisesti alavan suoalueen paikalla on sijainnut muinoin vesialue.
Maantien länsipuolella, n. 20 m tiestä, niitylle johtavan pistotien molemmin puolin on kuopat, joita paikallinen perinne pitää lapinhautoina. Kuoppien koot ovat n. 2m x 2m ja 3,5 m x 2,5 m, syvyys osittaisesta täyttämisestä huolimatta n. 50 cm. Kuoppien välinen etäisyys on 10 m. Maaperä paikalla on hiekkamaata. Ilmeisesti kysessä on kaksi jäljelle jäänyttä kuoppaa pyyntihautajärjestelmästä, joka ehkä muilta osin tuhoutui Kotavaaran nokalta 1930-luvulla maantietä rakennettaessa.
Ruuhijärvellä asuva henkilö kertoi 1984 inventoinnin yhteydessä löytäneensä tietyön yhteydessä 1937 Kotavaaran nokalta tien itäpuolelle kaivetusta hiekkamontusta kivikirveen, jota hän ei kuitenkaan ollut ottanut talteen. Kirveessä oli ollut ura, mahdollisesti kiinnitystä varten. Tieleikkauksen profiilissa todennäköisen löytöpaikan tienoilla havaitsin n. 20 cm syvyyteen ulottuvan nokihäiriön.
Raivatessaan niityksi jänkkää pyyntihautojen alapuolella 1950-luvulla, kerrottiin myös löydetyn suksi ojaa kaivettaessa n. 70 cm:n syvyydestä. Tämän löytöpaikka on n. 50 m itään (länteen?) maantiestä. Suksi oli löytäjiensä muistelun mukaan ollut kömpelöä tekoa, vajaat 2 m pitkä ja n. 15 cm leveä. Esine oli jäänyt toiselle löytäjistä, jolla se ei kuitenkaan ollut enää tallessa. |
takaisin
Koordinaatit
Kertomus Pellon pitäjän muinaisjäänteiden inventoinnista 1984; Inventointi; 1986