Kuusimetsää kasvava kaakko–luodesuuntainen mäki, jonka korkein kohta on jäkälän peittämää kalliota. Vallien kohdalla ja niiden välittömässä ympäristössä maa on ilmeisesti kivistä soraa, jonka alla on kallio. Mäen itäpuolella on soiden rikkomaa kallioista metsämaata. Länsipuolella on suota ja pelloksi raivattu Miehenneva.
Mäen laella kallioisen alueen kaakkoispuolella on kivivallia. Jäljellä on luode-kaakko suuntainen kyljellään olevan J-kirjaimen muotoinen pätkä ladottuja ihmisen pään kokoisia ja pienempiä kiviä (ks. inventointiraportin 2002 peruskartan suurennos). Ulomman vallin keskellä on vielä pieni vallin tapainen. Vallin korkeus on noin 0,5 metriä ja sen leveys vaihtelee 1–2 metriin. Vallin pitkällä sivulla on pituutta noin 34 metriä ja lyhyt sivu on noin 22 metriä. Keskellä oleva valli on hieman epämääräinen. Se alkaa luoteessa selvänä, mutta muuttuu muutaman metrin päässä hajanaiseksi eikä lopulta erotu sammalen joukosta. Kivet eivät kuitenkaan ole pelkkä luonnonmuodostuma vaan ne on selvästi ladottu paikalleen. Vallit ovat niin selkeitä, ettei niitä voine pitää hajotetun röykkiön jäänteinä. Taluskylällä kohde tunnetaan jätinkirkkona, aivan varmasti sitä ei kuitenkaan voi sellaisena pitää.
Inventointi 2014: Kohteen rakennetta on vaikea hahmottaa maastossa kasvillisuuden peitteisyyden vuoksi. Suorakulmainen rakenne näkyy kuitenkin Lidar-kuvissa. Valli ja sisätilaa tarkastettiin tiheällä kairauspisteverkolla, isoja kiviä ei havaittu sisäpuolelta, joten se vaikuttaa raivatulta. Tätä tukee ulkopuolen karkea kivikko. Vallin mitat ovat 34-30 m x 26-28 m, leveys 2-4 metriä ja korkeus 0,5-06 m. Koillispuolella on kaksoisvalli. Aukkoja ei vallissa havaittu. Rakenne on selvästi ihmisen tekemä, koillisreunalla hyödynnetty luontaista rantavallia. Rakenteen muoto ja koko sekä topografinen sijainti viittaavat yksiselitteisesti siihen, että kyseessä on jätinkirkko. Ympäristöstä ei löytynyt muita kohteita.
2024: Kohteen ympäristössä on ollut hakkuut edellisen tarkastuksen jälkeen ja myös muinaisjäännösalueelta on hakattu metsää. Reilu puolet jätinkirkon alasta on avohakattu ja kivivallin päältä on paikoin ajettu metsäkoneella. Kohteen kaakkoisosa on merkitty kuitunauhalla maastoon ja merkityltä alueelta metsää ei ole kaadettu.
Jätinkirkon kivivallia erottuu yhä säästetyssä osassa kaakkoiskulmassa sekä hakatulla aukealla kohteen koillis- ja luoteisosissa. Itä-kaakkoisreunassa valli on enimmäkseen hävinnyt. Säästetyssä osassa sekä jätinkirkon koillisreunassa erottuu paikoitellen ilmeisesti kaksoisvallia. Kohteen aluerajaus on oikein, mutta kivirakennetta on hankala erottaa maastossa ja luultavasti tämän vuoksi iso osa jätinkirkosta on jäänyt merkitsemättä nauhalla. Hakkuut ovat ilmeisesti osaksi vaurioittaneet kivivallia, mutta hakkuiden jälkeen jätinkirkon koko rakenne on helpommin hahmoteltavissa.
Luonti: 20.12.2002 Viimeisin muutos: 7.4.2025
Tutkimukset
Miikka Haimila inventointi 2002
Huomautuksia: Kartoitus on tehty GPS-paikantimella tehdyn kartoituksen pohjalta, joten mitat voivat heittää joitain metrejä.
Antero Kodis Taluskylältä näytti paikan sijainnin kartalla. Hän kertoi, että kivivallit ovat aiemmin näkyneet selvästi, mutta metsän lannoittaminen on kasvattanut niiden päälle paksun sammalkerroksen. Kodis piti jäännöstä jätinkirkkona. Koska valli ei ole täydellinen kehä ei ole varmaa onko paikalla jätinkirkko.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 20.12.2002
Hans-Peter Schulz inventointi 2014
Luonti: 25.5.2020
Teemu Mökkönen tarkastus 2020
Huomautuksia: Kohde tarkastettiin VARK-hankkeessa. Kohde ennallaan. Aluerajausta muokattiin hieman laajemmaksi. Erillistä tarkastuskertomusta ei ole jätetty.
Luonti: 28.7.2020
Marika Kostamovaara / Pohjois-Pohjanmaan museo tarkastus 2024
Luonti: 7.4.2025
Heilu Oy / Jaakko Ervasti, Jussi-Pekka Hiltunen ja Kalle Luoto inventointi 2024
Huomautuksia: Alavieska-Kalajoki Miehenneva tuulipuiston hankealueen ja sähkönsiirtoreittien arkeologinen inventointi 2024
Luonti: 7.4.2025
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.