Tiivistelmä
Joensuu (Eno ) Jokivarsi 1 (1000000782)
Maastokartta 424204 SARVINKI, P: 6955205 I: 666947 (ETRS TM35FIN), p= 6958 120, i= 3667 185 (YKJ), z= 112-119 m mpy
Kivikautisen asuinpaikan kaivaus 2012
Kaivauksenjohtaja FL Petro Pesonen
Jokivarsi 1 –niminen kivikautinen asuinpaikka löytyi vuonna 2003 Pohjois-Karjalan museon inventointiprojektissa ”Polkuja esihistoriaan”. Inventoinnin yhteydessä metsä-äestyksestä löydettiin varhaismesoliittista tyyppiä oleva piisälekaapimen katkelma, kvartsia ja palanutta luuta. Sarvingin alueen varhaismesoliittista kivikautta on tutkittu vuodesta 2009 lähtien apurahaprojektein ja vuonna 2010 Jokivarren asuinpaikalle tehtiin koekaivaus.
Varsinaisia kaivauksia Jokivarressa on tehty vuosina 2011-2012. Kaivauksiin on saatu rahoitusta Oskar Öflundin Säätiöltä ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä.
Vuoden 2012 kaivausalueet 1-2 olivat suoraa jatkoa edellisen vuoden kaivauksille, joissa tutkittiin ns. löytöaluetta A kahden kumpareen välisellä pienellä tasanteella. Tasokaivausalueilla likamaa oli laajimmillaan näkyvissä noin 4.8 x 2.5 metrin kokoisena koillinen-lounas-suuntaisena vyöhykkeenä. Likamaa-alue, pintamallissa erottunut
painanne ja löytökeskittymä viittaavat yhdessä keskeiseen toiminta- ja asumisvyöhykkeeseen Jokivarren asuinpaikan löytöalueella A. Todennäköisesti kyseessä on lyhytaikaisen asumuksen jäänne, sillä löytöjen keskittyminen hyvin tiukkaan rykelmään selittyy parhaiten asumuksen seinällä. Lisäksi Jokivarren asuinpaikan luoteisella löytöalueella tehtiin lisätutkimuksia. Täällä avattiin pieni kaivausalue, josta löytyi vain muutama pii-, lidiitti- ja kvartsi-iskos. Alueelle kaivettiin myös seitsemän koekuoppaa, jotka olivat
löydöttömiä. Kaivausalueiden laajuus oli 31 m2 ja koekuoppia (50 x 50 cm) kaivettiin 7 kpl, jolloin vuonna 2012 kaivettu alue oli pinta-alaltaan 32,75 m2 ja vuosina 2010-2012 asuinpaikalla on kaivettu yhteensä 57,75 m2. Pii, piisäleteknologia ja lidiitti viittaavat itäisiin yhteyksiin, Butovon ja Veretyen varhaismesoliittisiin kulttuureihin. Kvartsia on hyödynnetty paikallisena lähdemateriaalina ja luuanalyysin perusteella kyseessä on ollut hirvenpyytäjien
leiri. Asuinpaikalta löytyi useita litteitä mustia palasia, jotka ovat kiviesineiden varttamisessa käytettyä koivutervaa eli ”varttamispihkaa”. Jokivarresta on saatu Suomen vanhin jääkauden jälkeistä asutusta indikoiva radiohiiliajoitus em. varttamispihkan palasta.
Löydöt: KM 39254:1-1369 (diar. 6.11.2012)
Ajoitus: varhaismesoliittinen kivikausi
Kaivetun alueen laajuus:
Kenttätyöaika: 3.-14.9.2012
Tutkimuskustannukset: Oskar Öflundin säätiö, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö
Tutkimusraportti: Petro Pesonen 3.12. 2013, Museoviraston arkeologinen keskusarkisto |