Tiivistelmä
Joensuu (Eno ) Jokivarsi 1 (1000000782)
Maastokartta 424204 SARVINKI, P: 6955205 I: 666947 (ETRS TM35FIN), p= 6958 120, i= 3667 185 (YKJ), z=112-119 m mpy
Kivikautisen asuinpaikan kaivaus 2011
Kaivauksenjohtaja FL Petro Pesonen
Jokivarsi 1 –niminen kivikautinen asuinpaikka löytyi vuonna 2003 Pohjois-Karjalan museon inventointiprojektissa ”Polkuja esihistoriaan”. Inventoinnin yhteydessä metsä-äestyksestä löydettiin varhaismesoliittista tyyppiä oleva piisälekaapimen katkelma, kvartsia ja palanutta luuta. Sarvingin alueen varhaismesoliittista kivikautta on tutkittu vuodesta 2009 lähtien apurahaprojektein ja vuonna 2010 Jokivarren asuinpaikalle tehtiin koekaivaus.
Yhdestä koekuopasta saatiin runsaasti löytöjä: piitä, kivilaji-iskoksia, kvartsia, palanutta luuta ja koivutervan paloja. Palaneesta luusta teetettiin radiohiiliajoitus, joka on Suomen vanhimpien arkeologisten radiohiiliajoitusten joukossa, kalibroituna 9180-8620 calBC (9507±85 BP; Ua-41027). Vuoden 2011 kaivauksiin saatiin rahoitus Oskar Öflundin Säätiöltä ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä. Kaivaus kohdistettiin edellisen vuoden löydöllisen koekuopan ympärille, sillä löytöalueen oletettiin ympäristöön tehtyjen löydöttömien koekuoppien perusteella rajoittuvan varsin pienelle alueelle. Tasokaivauksena tutkittiin yhteensä 20 m2. Tämän lisäksi aiemmin inventoinnissa havaituilla muilla löytöalueilla tehtiin koekuopitusta, jolloin kaivettiin yhteensä 17 kpl 50 x 50 cm kokoista koekuoppaa. Yhteensä Jokivarren asuinpaikalla kaivettiin siten 24,25 m2. Koekuopituksessa asuinpaikka-alueen kaakkoisosasta löydettiin kvartsia ja palanutta luuta ja alueen luoteisosasta yhdestä koekuopasta kivilajikaavin. Todennäköisesti asuinpaikka jatkuu luoteessa ja lännessä kauemmas kuin tämänhetkinen muinaisjäännösrajaus olettaa.
Tasokaivausalueella ei todettu kiinteitä rakenteita, mutta kaivausalueen 1 länsiosassa oli etenkin tasoissa 2-3 havaittavissa koillinen-lounas –suuntainen, laajuudeltaan noin 3,6 x 2,4 metrinen ruskean likamaan alue, jonka havaittiin korreloivan tiheimmän löytöalueen kanssa. Myöhemmin havaittiin myös, että pintamallin perusteella samalle alueelle muodostuu noin 7 x 3,5 metrin kokoinen tasanne. Löytöjen tiukka keskittyminen samalle alueelle, eri löytölajien välisen stratigrafisten erojen puuttuminen ja yhtenäinen, varhaismesoliittiselle kivikaudelle viittaava löytömateriaali voidaan tulkita siten, että paikalla on ollut lyhytaikainen, varhaismesoliittinen leiripaikka, jossa lienee ollut myös kevytrakenteinen asumus tai suoja käytössä. Pii, piisäleteknologia ja lidiitti viittaavat itäisiin yhteyksiin, Butovon ja Veretyen varhaismesoliittisiin kulttuureihin. Kvartsia on hyödynnetty paikallisena lähdemateriaalina ja luuanalyysin perusteella kyseessä on ollut hirvenpyytäjien leiri. Asuinpaikalta löytyi useita litteitä mustia palasia, jotka lienevät kiviesineiden varttamisessa käytettyä koivutervaa eli ”varttamispihkaa”. Asuinpaikan käyttöikää selvittävät kolme radiohiiliajoitukseen lähetettyä näytettä (2 luuta, 1 koivuterva) ja teknologiaa
puolestaan yksi kaasukromatografi-massaspektrometrianalyysiin lähetetty koivutervan pala. Jatkokaivauksia suunnitellaan kaivausalueen 1 länsi- ja pohjoispuolelle, jolloin koko löytöalue on tarkoitus saada tutkittua ja on mahdollista vastata tarkemmin kysymykseen asuinpaikan lyhytaikaisuudesta ja muinaisten asukkaiden
kulttuurisista yhteyksistä.
Löydöt: KM 38981: 1-1705 (diar. 2.12.2011)
Ajoitus: varhaismesoliittinen kivikausi
Kaivetun alueen laajuus: 24,25 m2
Kenttätyöaika: 1.-11.8.2011
Tutkimuskustannukset: Oskar Öflundin säätiö, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö
Tutkimusraportti: Petro Pesonen 10.4.2012, Museoviraston arkisto |
takaisin
Kuvaus
Jokivarsi 1 1000000782, asuinpaikat