Tutkimus oli toimeksiantokaivaus, jonka tavoitteena oli mahdollisimman kattavasti tutkia arkeologisin kaivauksin tontilla sijaitsevan asuinpaikan osan vielä säilyneet osat ja arvioida alueet, joilla on mahdollisesti vielä jäljellä asuinpaikkakerroksia. Tutkimustarve perustui aikaisemmin suoritetuissa tutkimuksissa määriteltyyn tutkimustarpeeseen, mutta aiemman rakennussuunnitelman raukeaminen edellytti tontin alueelle jäävän muinaisjäännöksen osan mahdollisimman kattavaa tutkimusta. Lisäksi kaivaukset perustuivat aiemmin toukokuussa 2013 suoritettuihin arkisto- ja esitutkimuksiin, joihin kuului fosfaattikartoitus asuinpaikalla.
Kaivauksissa avattiin kolme erillistä kaivausaluetta (A, B ja C) ja tehtiin koekuoppia. Kaikilta kaivausalueilta saatiin talteen löytöjä, runsaimmin alueilta B ja C. Löydöt käsittivät pääasiassa keramiikkaa ja kvartsia. Keramiikka oli valtaosaltaan tyypillistä kampakeramiikkaa, mutta sisälsi myös jonkin verran varhais- ja myöhäiskampakeramiikkaa sekä asbestikeramiikkaa ja varhaismetallikautista keramiikkaa asuinpaikan alemmista osista. Kvartsilöydöt käsittivät enimmäkseen iskoksia; esinelöytöjä joukossa oli vähän. Piitä ja kivilajiaineistoa oli löytömateriaalissa niukasti. Myös luuaineisto oli niukka. Osteologinen analyysi vahvisti suurimman osan tunnistettavissa olevasta luuaineistosta olevan kalan luita. Varsinaisia liesiä kaivauksen yhteydessä ei löytynyt, mutta jokaiselta kaivausalueelta otettiin makrofossiilinäytteet noensekaisesta maasta.
Voimakkain asutusvaihe vaikuttaa ajoittuneen tyypilliseen kampakeraamisen vaiheeseen, jonka asutuskeskittymä sijoittuu asuinpaikan eteläosassa korkeudelle n. 87 m mpy. Varhaiskampakeraaminen asutus on nähtävästi sijainnut hieman ylempänä, n. 88 mpy. rantakorkeudella. Myöhäiskampakeramiikkaan sekä varhaismetallikauteen ajoittuvat asutusmerkit sijoittuvat rantakorkeudelle 87-86,5 m mpy. Voimakkaimmat merkit tämän vaiheen asutuksesta sijaitsevat v. 2013 tutkitun alueen pohjoisosissa.
Johtuen Päijänteen vesistöhistoriasta esihistoriallinen asutus on Leirintäalueen asuinpaikalla pysynyt tuhansia vuosia jokseenkin samoilla rantakorkeuksilla, minkä vuoksi eri-ikäistä materiaalia varhaiskampakeramiikasta varhaismetallikautiseen keramiikkaan löytyy lähes samoilta rantakorkeuksilta. Päijänteen ajoittainen tulviminen on todennäköisesti johtanut paikoin asuinpaikan huuhtoutumiseen ja voi sekin osaltaan selittää asuinpaikan pesäkkeistä luonnetta sekä säilyneen kulttuurikerroksen ja luumateriaalin vähäisyyttä. Vuoden 2013 tutkimusten ja aiempien kaivausten tulosten perusteella Leirintäalueen asuinpaikka on tuhansia vuosia käytössä ollut, pesäkkeinen asuinpaikka-alue, jonka käyttö vaikuttaa suurelta osin koostuneen lyhytaikaisista vierailuista pikemminkin kuin pitkäaikaisesta asutuksesta. |
takaisin
Kuvaus
Leirintäalue 576010005, asuinpaikat