Kirkkonummen Veikkolan Haapajärven kylän Lapinkyläntien varteen sijoittuvia muinaisjäännöksiä tutkittiin koekaivauksin puolentoista viikon ajan toukokuussa 2014. Työ liittyi maantien 1131 parantamissuunnitelmaan ja sen tilaajana oli Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kenttätyön tavoitteena oli tehdä arkeologisia koekaivauksia niillä tiesuunnitelma-alueilla, jotka osuvat muinaisjäännösten kohdalle. Kyseessä olivat Haapajärven vanhan kirkon paikan, Haapajärven kylätontin ja Haapajärven kylätontin 2 Lapinkyläntien reunalla sijaitsevien osien tutkimus.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan koekaivaus oli tarkoitus tehdä kaivinkoneella, mutta paikalle saavuttaessa havaittiin, että Haapajärven kylätontin ja Haapajärven vanhan kirkon paikan läpi oli jo kaivettu tuore vesi- ja viemärijohto. Lisäksi Haapajärven kylätontille, viemärikaivannon viereen, oli hiljattain kaivettu valokaapeli. Kaivannot oli tehty ilman Museoviraston lupaa kahden muinaisjäännösalueen läpi. Siksi koetutkimukset toteutettiin kaivamalla systemaattisesti koekuoppia lapioin suunnitelma-alueelle sijoittuvien muinaisjäännösten ehjiin osiin. Lisäksi tiesuunnitelma-alueet ja tuoreet kaivannot käytiin läpi pintapoimien ja metallinilmaisimella. Kaivinkonetta ei voitu paikalla käyttää liian lähellä sijaitsevien kaapeli- ja putkilinjojen takia.
Millään kolmesta tutkimusalueesta ei tavattu kiinteitä rakenteita tai ehjiä kulttuurikerroksia. Haapajärven vanhan kirkon paikalla ja kylätontilla havaittiin historiallisen ajan (1700–1900-luvuilta) löytöjä kyntö- tai pintakerroksissa, joten suunnitelma-alueella sijaitsevat muinaisjäännösten osat vaikuttivat pitkälti tuhoutuneilta vuosisatoja jatkuneessa maankäytössä. Samoin Haapajärven kylätontin pohjoisosan mahdollisella kivikautisella löytöalueella oli kvartsi-iskoksia kyntökerroksessa, joten on todennäköistä, että Haapajärven rannassa aikoinaan sijainnut asuinpaikka on tuhoutunut pitkään jatkuneessa peltoviljelyssä. Myös Haapajärven kylätontti 2:n Lapinkyläntien varressa olevista osista tavattiin lähinnä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun päärakennuksen purkujätettä ja siihen todennäköisesti liittyviä rakenteita. |