Vuonna 2014 tutkimuksia jatkettiin alueella 4.8.–17.10. välisenä aikana.
Kirkkorakennuksen kivijalka lähiympäristöineen otettiin yhtenäisenä tutkimusalueena
kokonaan esille ja alueen kaivamista tasoissa jatkettiin. Esiin tulleisiin rakenteisiin ei
kajottu, vaan ne ainoastaan dokumentoitiin huolellisesti. Suurin osa rakennukseen
liittyvistä löydöistä oli rautanauloja. Kirkkorakennuksen alta löytyi runsaasti muodoltaan
ja kooltaan vaihtelevia likamaaläikkiä, joista löytyi palanutta savea ja jonkin verran myös
keramiikkaa. Osa läikistä tulkittiin paalunsijoiksi, osa taas muiksi likamaakuopiksi.
Havainnot viittaavat kirkkorakennusta vanhempaan ihmistoimintaan, todennäköisesti
jonkinlaiseen rakennukseen. Rakennuksen tai rakennusten palamiseen viittaavat löydöt,
erityisesti palanut savi eri muodoissaan (palanut savi, savitiiviste, sintraantunut savi), jota
alueelta löytyi hyvin runsaasti. Vastaavia likamaakuvioita on myös kirkon ulkopuolella,
mutta paikalle myöhemmin tehdyistä hautauksista johtuen ne eivät ole säilyneet hyvin.
Koeojilla selvitettiin kalmistoalueen luonnetta ja rajoja mäen koillisosassa sekä itä- ja
kaakkoisreunassa. Mäkeä rajaavan aidan pohjaa löydettiin mäen itä- ja koillisosasta.
Hautakuvioita tavattiin kaikilta avatuilta alueilta. Vuoden 2014 havainnot vahvistavat jo
aiemmin esitettyä näkemystä siitä, että lähes koko Ristimäen mäkialuetta on käytetty
hautaamiseen. Hautoja tutkittiin kaivausten aikana kaikkiaan yksitoista. Myös kirkon alta
löytyi yksi ruumishautaus. Kyseinen hautaus ajoittuu kirkkorakennusta aikaisemmaksi,
sillä hautakuoppa ulottui kirkkosalin koilliskulman kivijalan alle.
Kirkon viereinen kivikasa osoittautui tutkimuksissa rakenteettomaksi ja löytöjen
perusteella varsin nuoreksi, ehkä vasta 1900-luvulla kasatuksi raivausröykkiöksi.
Kirkkomaata rajaavan aidan vierestä ja osin alta paljastui aitarakennetta vanhempi
muinaispelto. |