Pietarin suojaksi rakennettu Viaporin meri- ja maalinnoitus on merkittävin ensimmäisen maailmansodan aikana rakennetuista linnoituskokonaisuuksista Suomessa. Yksi tämän linnoitusketjun ulomman linjan saarista, Itä-Villinki, on ollut pitkään puolustusvoimien käytössä, mutta Senaatti-kiinteistöt on hiljattain aloittanut selvitykset saaren jatkokäyttöä varten. Suunnitelmien vaikutusten arviointi saaren sotahistoriallisen kulttuuriperinnön säilymiselle edellyttää, että sen muinaisjäännökset ja maailmansotiin liittyvät sotahistorialliset rakenteet inventoidaan ja kartoitetaan. Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut teki Itä-Villingissä arkeologisen kulttuuriperinnön inventointia 7.–9.9.2016.
Itä-Villingistä ei tunneta esihistoriallisia muinaisjäännöksiä. Varhaisimmat tiedot asutuksesta ja elinkeinoista naapurisaari Villingissä ovat 1500-luvulta, jolloin saaren varhaiset kylät mainitaan veroluetteloissa. Varhaisimpia Itä-Villinkiä esittäviä karttoja on tiluskartta vuodelta 1798, jonka perusteella saarta käytettiin pitkälti pääsaari Villingin tilojen laidun- ja niittyalueena. 1800-luvun kuluessa saarelle muodostui pienimuotoista kalastaja-asutusta ja sinne raivattiin muutama pieni viljelyala. Itä-Villinki on ollut linnoitesaarena ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, jolloin venäläiset pakkolunastivat alueen ja rakensivat sille Viaporin merilinnoitukseen liittyviä puolustusrakenteita. Saaresta tunnettiin ennen vuoden 2016 inventointia 22 kohdetta, joista kymmenen oletettiin tuhoutuneen. Kohteita ei kuitenkaan ollut viety muinaisjäännösrekisteriin. Inventoinnin tuloksena saatiin ajantasaista tietoa Itä-Villingin muinaisjäännöksistä ja muista kulttuuriperintökohteista sekä niiden paikkatiedot ja määritykset täsmentyivät. Kaikki inventoidut kohteet liittyvät maailmansotien aikaisiin linnoitteisiin ja rakennuksiin. Kohteista 26 on ensimmäisen maailmansodan aikaiseen linnoittamiseen liittyviä, jotka luokitellaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi ja yhdeksän itsenäisyydenajan rannikkolinnaketoimintaan liittyviä linnoitteita, jotka lukeutuvat muiksi kulttuuriperintökohteiksi. |