Valvonta liittyi Untamalan kylän alueella maakaapelointiin ja valvonnan tavoitteena oli selvittää, sijaitseeko kaapelilinjoilla kiinteitä muinaisjäännöksiä.
Untamalan kirkon vieressä kaivanto kulki Kirkontanhuantien luoteispuolella, josta se haarautui sekä kaakkoon että luoteeseen. Oja oli löydötön lukuun ottamatta tasaista lakea, josta löytyi jokunen tiili ja posliiniastian pala. Tältä alueelta on maata viety pois, missä yhteydessä mahdolliset hautaukset ovat tuhoutuneet.
Valvotuista osuuksista monimutkaisin oli Untamalan Myllymäki -nimiseen muinaisjäännökseen kuuluva osuus aivan sen aluerajauksen lounaisosassa. Tämä johtui siitä, että samalla paikalla on ilmeisesti ollut eriaikaista ja -tyyppistä maankäyttöä, minkä lisäksi maaperän laatu vaihteli. Luoteispään silmiinpistävin piirre olivat pyöreät irtokivet, joita paikoitellen oli runsaasti. Pintahavaintojen mukaan kivikko jatkui ylös rinteeseen kaivannon koillispuolella. Kiviaineksen tasalaatuisuudesta päätellen kyseessä on todennäköisesti luonnonmuodostuma. Kun valvonta eteni tasaisemmalle maalle, esiin tuli historiallisen ajan löytöjä ja maakerroksia, jotka tulkittiin niin tie- kuin puutarhakerroksiksikin.
Risteyksessä kahvilan lähellä on pystykivi, todennäköisesti rajakivi, jonka juurelta tuli pieneltä alalta esiin ohuita, rikkonaisia kulttuurikerroksia. Yhden löytyneen keramiikan palan perusteella ne voivat olla jo rautakautisia, mutta tarkemmin niitä ei pysty määrittämään. Pohjoisimpana oli heti pintaturpeen alla hyvin musta maakerros, josta kuitenkin löytyi mm. uusien tiilien kappaleita.
Seikossa valvontaa tehtiin muinaisjäännösalueen rajauksen luoteisreunassa. Maa oli pääasiassa hiekkaa ja keskivaiheilla oli isoja kiviä sekä kalliota. Kaivannon alkupäässä todettiin tumman maan täyttämä linssi pintasaven alla. Koska sen kohdalla löytyi kaksi kookasta hammasta, kyseessä lienee kotieläimen hauta. Pari muutakin tummemman maan jälkeä löydettiin, mutta niistä ei löydetty mitään ajoittavaa. Toinen saattaa olla poistetun sähköpylvään perustus.
Kylä-Raulassa kaapelioja kaivettiin pellolle niin, että sen ja tien väliin jäi saareke, jolla aikaisemmin oli todettu muinaisjäännös. Mitään muinaisjäännökseen viittaavaa ei todettu. Maankäytön osalta ilmeni, että saarekkeen itäpää ei liene ollut juurikaan viljelyssä.
Seikola-Niemenpäässä linjaa siirrettiin niin, että se oli suurelta osin muinaisjäännösalueen rajauksen ulkopuolella pellolla. Mitään merkkejä muinaisjäännöksestä ei havaittu. Sen sijaan löytyi mahdollisia tulvakerroksia. |