Valvottavina kohteina olivat vanhojen teiden alitukset, muutama vanha rakennuksenpaikka sekä pohjoisrannalla sijainnut kivinen vallirakenne. Vanhojen teiden läpi kaivettiin kuudessa kohtaa sekä laajemmin huoltoalueella.
Valvonnassa ilmeni, että Vallisaaren kylänraitilla oli edelleen hyväkuntoinen mukulakiveys nykyisen hiekkapinnan alla. Kuolemanlaaksontien risteyksen lähellä mukulakiveyksen päällä oli ohut asvaltti, jonka päällä nykyinen hiekkapinta oli. Muualla asvalttia ei ollut. Myös huoltoalueelle vievä tie oli kivetty. Täällä mukulakiveys oli suurelta osin esillä jo valmiiksi, eikä sitä oltu peitetty hiekalla. Tiealituksissa pystyttiin näkemään mahdollisia vanhempia käyttötasoja sekä tasauskerroksia. Teiden kerroksia ei kuitenkaan pystytty ajoittamaan. Todennäköisesti teitä on korjattu ja huollettu useaan otteeseen niiden käyttöhistorian aikana ihan viime vuosiin saakka.
Kaivutöiden edetessä ensimmäisen ja toisen tiealituksen välissä Kuolemanlaakson risteyksessä ilman arkeologista valvontaa tuli paikalta esille hautoja. Tällä alueella työ muuttui valvonnasta arkeologiseksi kaivaukseksi. Noin 250 m² alueelta kaivettiin 12 hautaa, jotka numeroitiin. Näiden lisäksi alueen eteläpäästä kaivettiin myöhemmän vesiputken rakentamisesta sekoittunut alue, jolta kaivettiin runsaasti irtoluita. Osteologisessa analyysissä minimiyksilömääräksi saatiin yhdeksän vainajaa. Näiden luiden joukossa on suurella todennäköisellä ainakin kolmen numeroidun haudan (haudat 2, 3 ja 6) luita. Vainajien joukossa oli yksi 1–7- vuotias lapsi, yksi teini-ikäinen ja loput olivat aikuisia. Yleisimmät luista havaitut patologiat olivat hammaskivi ja muut hammassairaudet.
Vallisaaren pohjoisrantaan sen itäosassa rakennettiin pumppuasema, joka tuhosi osittain alueella sijainneen vallirakennelman. Varsinainen valli koostui hiilen ja noen sekaisesta mullasta ja erikokoisista kivistä. Vallista ei kuitenkaan havaittu varsinaisia rakenteita. Erityisesti vallin takaosa oli sotkeentunut, kun alueelle oli rakennettu putkilinja. Rakentamisen yhteydessä myös sen alla olevaa kalliota oli räjäytetty. Valvonnan yhteydessä esille tulleet löydöt ajoittuvat 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun. Rakenteen ajoittaminen on kuitenkin hankalaa koska myöhempi putkikaivanto on sotkenut kerroksia ja hajottanut ainakin vallin takaosan. Todennäköisesti valli on kuitenkin rakennettu Krimin sodan jälkeen.
Muutamia kymmeniä metrejä vallista lounaaseen vesijohtolinja kulki vanhan rakennuksenpaikan läpi. Vanhojen karttojen ja ilmakuvien perusteella paikalla on ollut rakennus ainakin 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta aina 1960-luvulle saakka. Valvonnassa paikalta havaittiin purkukerroksia sekä mahdollisen tiili- ja laastilattian rakennetta. Alueen eteläprofiiliin jäi todennäköisesti rakennuksen kivijalkaa ja pohjoisprofiiliin romahtanut rakenne, joka voisi olla esimerkiksi uunin perustus. Maakerroksia oli alueella alle metrin ja niiden alta tuli esille kallio.
Viimeinen valvottu alue oli saaren itärannalla torpedolaiturin pohjoispuolella Metsähallituksen rakennuksen 22 pihapiirissä. Alueelle on 1850-luvulla rakennettu kaksi maavallipatteria. Mannisen karttojen mukaan nyt kaivettu vesijohtolinja kulki juuri näiden pattereiden välistä. Alueelta kaivettiin vallimainen hiekkakerros Y18, joka sijaitsi aivan mereen laskevan rinteen yläosassa sekä sen vierestä lähes metrin paksuudelta kulttuurimaata Y19, joka vaikutti tunkiolta. Yksikön runsaat löydöt pystyttiin keramiikkaleimojen perusteella ajoittamaan 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun.
Valvottavat alueet ajoittuivat lähinnä 1800-luvulle tai 1900-luvun alkuun. Esiin kaivettu hautausmaa on todennäköisesti 1700-luvun loppupuolelta ja on mahdollista, että osa teiden vanhemmista kerroksista ajoittuu myös vanhemmiksi kuin 1800-luku. |
takaisin
Kuvaus
MV/165/05.04.01.00/2020 HELSINKI, Vallisaari. Vesihuoltolinjan konekaivun valvonta ja hautausmaan kaivaus 2019. Tutkimusraportti