Alavuden Rantatöysän kylän Sepposen talon maalta, Vasikkahaka-nimiseltä kankaalta, Sepposen taloista kappaleen matkaa pohjoiseen päin ja Lapuanjoen itäpuolelta, äskeisen metsänpalon tuhoamaa kangasta tilapäisesti kylvettäväksi raivattaessa, n. 20 cm syvästä, hiekkaperäisestä kangasmaasta oli löytynyt kivikautisia esineitä vuonna 1934, minkä vuoksi Aarne Äyräpää suoritti paikalla arkeologisen kaivauksen kesällä 1935.
Löytökohdalla oli Sepposesta Sarvikkaaseen johtavan vanhan maantien (kansanmuistitiedon mukaan Suomen sodan aikuisen maantien) varrella näkyvissä rajapyykin n:ro 18 kohdilla punaista maata ja luumuruja, sekä siitä joitakin metrejä Sepposeen päin, tien joenpuoleisella sivulla kvartsi-iskoksia. Kvartsi-iskokset koottiin talteen (10171:41-46), luumurujen löytökohdalle avattiin sen sijaan kokeeksi tien molemmille puolille ulottuva kaivausalue, yhteensä 36 neliömetriä.
Kaivaushavaintojen ja löytöaineiston perusteella Aarne Äyräpää tulkitsi kohteen mesoliittiseksi asuinpaikaksi. Löydöksinä saatiin palaneita luita sekä kvartsi-iskoksia, joukossa useita epävarmoja sukia (eli kaapimia) ym. kvartsiesineitä, joitakin "diskusmaisia" kvartsinukleuksia ja yksi graniittinukleus (KM 10171: 1-40). Kaivauksessa löytyi myös mahdollisen asumuksen jäännös (kodanpohja) ja liesikiveys. |
takaisin
Kuvaus
Sepposenmäki/Vasikkahaka 10010002, asuinpaikat
