Yleisesti ottaen ratalinjan pohjoispuolen ojista tuli vastaan enemmän löytöjä kuin eteläpuolella, eteläpuolella myös täyttömaakerrokset olivat paksumpia. Kaikkialla näkyi, että vanha peltokerros oli peitetty vuosien 1988 ja 1997 ilmakuvissa nähtävien, keskimäärin 40–80 cm
paksujen maanläjitysten ja puistonurmikkokerrosten alle. Aiempi, suhteellisen avoin maalaismaisema peltoineen ja muutamine viljelys- ja niittyalueiden reunoilla olevine puineen toistuu osin nykyisessä puistomaisemassa, mutta puusto on kasvanut ja runsastunut peittämään näkymiä, ja maanpinta on läjitysten takia noussut osin huomattavastikin.
Kaikki löydöt tulivat yksinomaan vanhasta, savimaisesta peltomultakerroksesta erilaisten täyttökerrosten alta. Tunkioon päätyneet astianpalaset ovat päätyneet pellolle lannoituksen yhteydessä, ja kynnettäessä sekoittuneet peltokerrokseen. Koska löydöt olivat suurimmaksi osaksi varsin pieniksi muruiksi jauhautuneita, on maata selkeästi käännetty ja sekoitettu monta kertaa. Peltokerroksella on siis pitkä käyttöikä, kuten löydöt osoittivat. Suurin osa löydöistä oli moderneja, oletettavasti 1800- luvun lopulle ja 1900-luvun alkupuolelle ajoitettavia.
Mitään merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä ei alueella havaittu, ojan 8 jykevä rakennekin on moderni, liittyen todennäköisimmin 1900-luvun maankäyttöön ja rakentamiseen. |
takaisin
Kuvaus
MV/374/05.04.01.00/2022 HELSINKI, Gumtäktby, arkeologinen tarkkuusinventointi 2022. Tutkimusraportti