Talon perustukset ja lattiarakenteet olivat vain osin säilyneet, mutta ne ajoittunevat todennäköisimmin 1600—1700-luvuille. Varhaisempi lautainen lattiarakenne kulki myöhemmässä vaiheessa rakennettujen kiviperustusten alitse, joten paikalla lienee ollut kaksi erillistä rakennusvaihetta. Löytöaineistossa ei kuitenkaan ollut havaittavissa merkittävää eroa kahden eri vaiheen välillä.
Historiallisista lähteistä tiedetään Jaakkolan tulleen hylätyksi 1690-luvulla suurten kuolonvuosien aikana, tulleen uudelleenasutetuksi 1706, autioituneen taas isovihan aikana 1713 ja tulleen sitten uudestaan viljelyyn 1722. Voi siten olla, että eri rakennusvaiheet ovat seuranneet toisiaan vain muutaman vuosikymmenen sisällä.
Pintamaan ohuuden, myöhemmän puutarhakäytön ja rinteen jyrkkyyden vuoksi on ilmeistä, että rakenteet ovat häiriintyneet joka tapauksessa niin, että kokonaisuus jää osin epämääräiseksi. Kaivauksen aikana rakenteet tutkittiin, dokumentoitiin ja poistettiin. Alueelle tehtiin lisäksi koepistoja ja koeojia, jotka olivat tyhjiä ja osoittivat, etteivät rakenteet jatku laajemmalle alueelle ja että alueella ei havaittu muita rakenteita, kerroksia tai löytöjä.
Kohteen löytöaineisto edusti melko tyypillistä historiallisen ajan esineistöä. Erilaista keramiikkaa tuli kohtalaisen paljon, mutta kokonaisia astioita ei löydetty. Lasia havaittiin myös useissa yksiköissä. Nauloja ja muita metalliesineitä löydettiin myös jonkin verran, minkä lisäksi löydettiin muutamia ruotsalaisaikaisia rahoja ja lasihelmiä. |
takaisin
Kuvaus
MV/558/05.04.01.00/2022 KERAVA, Yli-Jaakkola, Arkeologinen kaivaustutkimus 2022. Tutkimusraportti