Kaivauksella tutkittiin kaksi punamultaruumishautausta sekä osa polttohaudasta. Jälkimmäisen osalta varsinaista hautausta ei löydetty, vaan kaivausalue sijoittui mitä ilmeisimmin hauta-alueen reunaan. Kokonaan tutkituista punamultahaudoista saatujen tietojen valossa voidaan hautaustavasta esittää rekonstruktiivinen tulkinta.
Hautausta ei voitane kutsua ruumishaudaksi sanan kenties tyypillisimmässä merkityksessä, jossa sanalla viitataan kuoppaan tehtyyn hautaukseen. Mitä ilmeisimmin Sotataipaleen punamultahaudat muistuttavat enemmän maan pinnalle tehtyjä ruumishautauksia. ”Kuoppa”, johon vainaja on oletettavasti sijoitettu, ei ole ollut syvä, tai edes välttämättä varsinainen kuoppa, vaan kyseeseen tulee ennemmin pieni syvennys, johon vainaja on asetettu.
Hautojen pituutta on vaikea arvioida johtuen niiden päällekkäisyydestä, mutta ne ovat
olleet vähintään 2 m pitkiä ja leveydeltään n. 60–80 cm. Syvyyttä haudoilla on edellä mainitun mukaisesti ollut arviolta vain hiukan yli 10 cm.
Kaivauksessa tuli esille viitteitä mahdollisesta rakenteesta hautausten päällä, mutta merkit tästä eivät olleet täysin varmoja. Vainajat ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin maanneet lähestulkoon maan pinnalla. Itse vainajista ei todettu muita merkkejä kuin Haudan 2 pohjalla ollut likaisenruskea laikukas kerros. Onko vainajat siirretty haudasta pois, vai onko ruumiit hävitetty eläinten toimesta, jää tältä osin spekulaatioksi.
Sotataipaleen kalmistosta on nyt ajoitettu kaksi hautausta, vuonna 2020 tutkittu polttohauta (Mikkola 2022) ja nyt tutkittu Hauta 2, joista kummatkin ajoittuvat viikinkiajalle vuoden 2020 haudan ajoittuessa todennäköisimmin 800-luvun alusta 900-luvun loppuun ja käsillä olevan tutkimuksen haudan ajoittuessa todennäköisimmin 700-luvun lopusta 800-luvun loppuun ulottuvalle aikavälille.
Tutkimuksen jälkeen kohteella on edelleen tutkimattomia hautauksia, minkä lisäksi kohteen koko laajuus ei edelleenkään ole varmuudella tiedossa |
takaisin
Kuvaus
Sotataival 3 1000039032, hautapaikat