Kulttuurikerrokset olivat säilyneet ehjinä koko koetutkitun pihan alueella. Ylimpänä, heti nykyisen maan pinnan alla on 1970-luvulla purettujen piharakennusten perustuksia, osin säilynyt pihakiveys sekä paksu kerros erinäisiä pihasora- ja hiekkakerroksia. Näiden alla oli 20-30 cm paksu tummanruskea multa- ja hiekkapitoinen kulttuurikerros (pinta +5,30–5,40 m mpy). Kerros on vanhaa pihamaata, mahdollisesti osin puutarhamaata, jollainen raatihuoneen pihalla on ainakin 1700-luvulla ollut.
Osassa koekaivantoja erottui ohut palokerros ruskean, noin 15–20 cm paksun hiekkakerroksen päällä (ruskean maan pinta +5,10–5,25 m mpy). Ruskean hiekan alta, puhtaan pohjamaan pinnassa erottui useissa koekaivannoissa ristiinkynnön jälkiä, minkä perusteella yhtenäinen hiekkamaa on tulkittu vanhaksi viljelymaaksi. Pohjamaa kyntöjälkineen on korkeudella +4,95–5,10 m mpy. Alimmat kerrokset ja ilmiöt olivat pääosin löydöttömiä.
Muutamia ajoittamattomia, satunnaisia ja hajanaisia kivirakenteita havaittiin, sekä joukko erinäisiä kuoppia ja ojia. Yksi kuopista oli teurasluujätteen tunkio, ajoittuen 1700-luvun loppuun tai 1800-luvun alkuun. Pintakerroksista tutkittiin nuorehko, 1900-luvun alkuun ajoittuva konjakki- ja likööripullokuoppa.
Esinelöydöt vanhoista kerroksista olivat melko vähäisiä – pieniä savi- ja lasiastioiden sirpaleita ja savipiippujen katkelmia, joita maahan on vuosisatojen aikana sekoittunut ja tallautunut. Yleisajoitus esineistössä keskittyy 1700-luvulle. Kolme huonokuntoista hopearahaa ajoittuvat mahdollisesti 1500-luvulle. |