Tutkimusalue jakautuu rakennejäännöksineen ja kulttuurikerroksineen neljään kokonaisuuteen:
eteläinen torpanpaikka (maastohavainto 2), pohjoinen torpanpaikka (maastohavainnot 5,6,7 ja 8, metallilöydöt 2–4 sekä koekuopat 65–69), kaksi kuoppaa ja mahdollinen kivijalka idässä (maastohavainnot 9-11) sekä raivausröykkiöt lännessä (maastohavainto 3). Itäiset maastohavainnot ja läntiset raivausröykkiöt ajoittuivat 1880-luvun jälkeiseen aikaan tai 1900-luvun puolelle, eivätkä ne täytä muinaisjäännöksen määritelmää.
Eteläisen ja pohjoisen torpanpaikkojen rakenteet ja koekuopista 65–69 havaittu kulttuurikerros
keskittyvät vuonna 1880 laaditulle merkittyjen torpantonttien liepeille, joten ne saattavat olla peräisin vasta 1700-luvun puolivälin jälkeiseltä ajalta, eli ajalta, jolta peräisin olevat asuinpaikkajäännökset eivät lähtökohtaisesti ole kiinteitä muinaisjäännöksiä. Poikkeuksen tähän tekevät hyvin säilyneet ja edustavat kokonaisuudet, jollaisina näitä torpanpaikkojen rakenteita ja kulttuurikerrosta voidaan pitää. Ei myöskään ole poissuljettua, etteivätkö rakenteet ja kulttuurikerros voisi liittyä osin 1750-lukua aiempaankin asutukseen, koska ne paikantuvat myös vuonna 1766 laaditulle isojakokartalle merkitylle torpantontille ja sen vierustalle. Näiden rakenteiden ja kulttuurikerroksen alue on siis perusteltua suojella kiinteinä muinaisjäännöksinä. |
takaisin
Kuvaus
Mettola 1000049345, asuinpaikat