Jouko Aroalho kävi paikalla ja muisteli kvartsinlöytöalueen olleen melko suppea loivassa rinteessä ja kuten kertomuksessaan 1994 toteaa noin 30-40 m rantaan menevästä tiestä luoteeseen. Vanha löytöalue siis paikantuu hieman (20 m) 1994 peruskartalta mitatusta koordinaatista itään (kartalla 1 mm), 85 m korkeustasolle.
Pelto oli nyt (21.6.24) avoimena ja kynnettynä paitsi n. 15 m leveä kaista pellon
kaakkoisreunassa oli kyntämättä ja nurmella. Avoimessa pellossa havaitsimme kolmessa kohdassa ilmeisen esihistoriallista palanutta luuta (pieniä fragmentteja).
Muutoin hiekkapellossa ei havaittu merkkejä esihistoriasta. Hiekka oli kovin kuivaa
pölyävää. Kauempana pellon kaakkoisreunasta (n. 50 m mennessä) maaperä vaihettui kiviseksi moreeniksi, kun se pellon kaakkoisreunamilla oli ”puhdasta”, lajittunutta hiekkaa. Pellon kaakkoispuolella on vanha hiekkakuoppa, jonne on myöhemmin läjitetty maita tms. maajätettä. Rinteen juurella maaperä muuttuu hienommaksi.
Teimme useita koekuoppia aiemman asuinpaikkarajauksen ja pellon reunan välille.
Niissä olio kaikissa melko paksun kyntökerroksen alla puhdas hiekka, jossa ei mitään kulttuurikerroksen merkkejä. Koekuoppien lisäksi tehtiin kairanpistoja. Niissä
ei havaittu merkkejä muinaisjäännöksestä.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.