Ylä-Kurkelan muinaisjäännösalue jakautuu kahteen osaan. Alueista pohjoisempi on rakennettua vanhaa tonttimaata sekä pieneltä osin viljelyksessä olevaa peltoa. Tontilla on ollut useita rakennuksia, joista nuorimmat ovat olleet betoniperusteisia. Niiden purkaminen ja ylöskaivaminen koneellisesti on tuhonnut vanhan pihapiirin maakerrokset lähes kokonaan, eikä paikalta ollut mahdollista erottaa mitään arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvää.
Esteaidan pellolla oleva osuus kulkee kohdassa, jossa maata on yhtä lailla muokattu koneellisesti tasaamalla ja hautaamalla sinne rakennusten purkujätettä. Mitään arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvää ei pelloltakaan löytynyt.
Rajavalvontaan liittyvät ja salassa pidettävät syyt vaikuttivat siihen, että Ylä-Kurkelan eteläisemmällä muinaisjäännösalueella arkeologista maastotutkimusta ei voitu toteuttaa. Kohteella jo tehdyt maansiirtotyöt ovat joka tapauksessa tuhonneet ainakin muinaisjäännöksen itäreunan osalta mahdollisesti paikalla olleet jäänteet aiemmasta asutuksesta. Tontti on autioitunut isojakokartan (1826) ja Senaatin kartan (1870–1919) laatimisen välissä.
Rytkön muu kulttuuriperintökohde on asuttu ja toiminnassa oleva tilakeskus. Esteaita kulkee aivan asutun pihapiirin poikki. Pihaa on vuosikymmenien aikana muokattu niin runsaasti, että paikalta ei havaittu mitään arkeologiseen kulttuuriperintöön viittaavaa. Mikäli paikalla on rakenteita ollut, ovat ne tuhoutuneet aikojen saatossa.
Arkeologisille jatkotutkimuksille ei ole heinäkuussa 2024 tehdyn tarkkuusinventoinnin mukaan perusteita. Myöskään itärajan esteaidan rakentamiselle suunnitellulle linjaukselle Ylä-Kurkelan muinaisjäännösalueelle ja Rytkön muulle kulttuuriperintökohteelle ei ole estettätämän tutkimuksen perusteella.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.