Hyvin todennäköisesti kaivauksissa osuttiin kohteen löytörikkaimpaan alueeseen, sillä koekuopituksen perusteella asuinpaikkaa ei ole juurikaan laajemmalla alueella, ehkä kaivausalueen 2 länsipuolta lukuun ottamatta sekä kaivausalueen 1 ja 3 välimaastoa, joissa varmasti on löydöllistä kulttuurikerrosta jäljellä. Kaivauksissa tutkittiin yhteensä (koekuopat mukaan lukien) n. 123 m2:n laajuinen alue. Tasokaivauksella kaivettiin osissa lopulta pitkänomaiseksi muodostunut, tien linjausta mukaileva alue, jossa oli useita asuinpaikkaan liittyviä rakenteita ja löytökeskittymiä. Merkittävimmät näistä ovat alueen 2 ja alueiden 1 ja 2 välialueen pyyntikuoppa, joka näkyi pinnalle vain matalana kuopanteena, alueen 1 halkaisijaltaan n. kolme metriä oleva likamaaympyrä, jossa oli erittäin runsaasti palanutta luuta ja ympärillä runsaasti kiventyöstöjätettä (mahdollinen asumuksen kohta) sekä alueella 2 olleet hyvin runsaslöytöiset likamaakuopat.
Löydöt koostuvat 97-prosenttisesti palaneista luista (lukumääräisesti laskettuna). Tunnistettu luuaineisto on lähes pelkästään peuran luuta ja paikalla on käsitelty useita peurayksilöitä. Muut tunnistetut lajit ovat karhu, majava ja pyy. Kivimateriaali on monipuolista, koostuen liuskeista, piistä (tai sertistä), kvartsiitista ja kvartsista. Tunnistettavia esineitä ovat liusketuura, liusketaltta, kivikirveen teelmä, iskukivi, tasakantainen kvartsiittinuolenkärki, kaksi poikkiteräistä piinuolenkärkeä ja yksi poikkiteräinen kvartsinuolenkärki. Kaapimia on tehty piistä, kvartsiitista ja kvartsista. Lisäksi löytyi yksi varma purupihka, joka on toimitettu aDNA-analyysiin, sekä muutamia punamultakokkareita. Varmimmin ajoittavia löytöjä ovat myöhäismesoliittiset poikkiteräiset nuolenkärjet ja pronssikautinen tasakantainen nuolenkärki. Esineistä ja maanäytteistä löydettiin joitakin mikropartikkeleita, mutta määrä on vähäinen. Huono säilyvyys johtuu ehkä maaperän karkeudesta.
Kuusi radiohiiliajoitusta palaneista luista tukevat myöhäismesoliittisten löytöjen antamaa kuvaa asuinpaikan ajoituksesta. Paikalla on joka tapauksessa toimittu myös pronssikaudella, siitä osoituksena tasakantainen nuolenkärki. Sama ajoituskaava toistuu Ylä-Lapissa, jossa asutus on ollut vahvaa erityisesti juuri näillä esihistorian jaksoilla. Toistaiseksi Juhuniemen pyyntikuopista ei ole ajoituksia. |
takaisin
Kuvaus
Juhuniemi 1000000710, asuinpaikat, työ- ja valmistuspaikat